Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

torstaina, syyskuuta 18, 2008

LUKIJAN ARTIKKELI: ParkCom Oy hovioikeudessa – valvontayhtiössä ei tunneta pysäköintilainsäädännön perusasioita

ParkCom Oy:n kanne maksuvelvollisuutensa kiistänyttä ajoneuvon haltijaa vastaan oli pääkäsittelyssä Helsingin hovioikeudessa 17.9.2008. Tuomio ratkaisussa on saatavilla hovioikeuden kirjaamosta tämänhetkisen tiedon perusteella 20. marraskuuta 2008 kello 12.

Jutun kuluessa molempien osapuolten argumentit olivat pääpiirteittäin samat, kuin alioikeudessakin. Vastaaja kiisti toimineensa ajoneuvon kuljettajana, sopimuksen syntymisen sekä valvontayhtiön oikeuden määrätä tämänkaltaisia maksuja.

ParkComin asiamies pyrki todistajia kuullessaan varsinaisten juttuun liittyvien todistusteemojen ohella tuomaan voimakkaasti esille sitä, miten "anarkistinen" tilanne väärinpysäköinnin suhteen on valvottavissa kohteissa ollut, ja miten valvonnalla on saatu asiaan selkeää parannusta ja kiinteistönomistajat ovat olleet asiantilaan tyytyväisiä - hyvällä tarkoituksella pyrittiin siten argumentoimaan käytettävien keinojen hyväksyttävyyden puolesta.

Oikeudenkäynnin kuluessa esille nousi yksi uusi argumentti, joka ei ole ollut esillä asian käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa; todistajien lausunnoista kävi ilmi, että vastaajan ajoneuvo on ollut ilmeisesti tapahtumahetkellä pysäköitynä pelastustielle. Todistajina jutussa kuultiin ParkComin pysäköinninvalvojaa sekä valvontaesimiestä. Jopa ParkComin omat todistajat olivat siinä käsityksessä, että vastaajan ajoneuvo on ollut tekohetkellä pysäköitynä pelastustielle. ParkComin pysäköinninvalvoja kertoi myös todistajanlausunnossaan, miten valvottavassa kohteessa toiminnan alkuvaiheessa "ajoneuvoja oli pysäköitynä pitkin pelastusteitä" - näin hän siis myönsi "laputtaneensa" ajoneuvoja, joille edes viranomaisvalvonnassa ei voida määrätä pysäköintivirhemaksua. Myös valvontaesimiehen käsityksen mukaan vastaajan ajoneuvo on ollut pysäköitynä paikkaan, joka on "luokiteltu pelastustieksi".

Tässä yhteydessä henkilötodistelussa kävi ilmi, että sen enempää ParkComin pysäköinninvalvoja kuin valvontaesimiehenä ja tätä aiemmin reklamaatiokäsittelijänä toiminut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilökään eivät tienneet, mikä on lain edellyttämä seuraus pelastustielle pysäköimisestä!

ParkComin pysäköinninvalvoja ei myöskäään osannut antaa täsmällistä ja oikeata vastausta siihen kysymykseen, mitä eroa on laissa tarkoitetulla ajoneuvon pysäköimisellä ja pysäyttämisellä. ParkComin valvontaesimies taasen oli siinä virheellisessä käsityksessä, että kiinteistön omistaja määrää pelastusteitten sijainnin.

Pelastustielle pysäköiminen on kielletty pelastuslaissa. Kiellon rikkojalle on tuomittava sakkoa pelastusrikkomuksesta. Edes kunnallinen pysäköinninvalvoja ei voi määrätä teosta pysäköintivirhemaksua. Pelastustielle ei lain mukaan saa pysäköidä, eikä kiinteistön omistaja tai kukaan muukaan voi siten antaa sellaiseen lupaa. Kun sopimusta pelastustielle pysäköimisestä ei voi tehdä, ei tällaisen sopimuksen rikkomisesta voi luonnollisesti myöskään periä mitään korvausta.

Edelleen kiinteistön omistajalle tai haltijalle on asetettu pelastuslaissa velvollisuus huolehtia pelastusteitten pitämisestä esteettöminä – tämä tarkoittaa siis sitä, että havaitusta pelastustielle pysäköidystä ajoneuvosta on aina ilmoitettava poliisille, joka hinaa sen pois. Jos kiinteistön omistaja tai haltija on delegoinut pysäköinnin valvonnan valvontafirmalle, tulisi valvontayhtiön tällöin vastata lain edellyttämällä tavalla kiinteistönomistajan velvollisuudesta pitää pelastustiet vapaina. Pysäköinninvalvontaa liiketoimintanaan harjoittavalta firmalta voidaan kyllä kohtuudella edellyttää, että se tuntisi pelastuslain tältä osin.

Tämän seikan heikkoa ymmärrystä valvontafirmassa kuvastaa jo se, että kaikista valvontamaksunsa maksamatta jättäneistä oikeuteen on haastettu henkilö, jonka ajoneuvo on ollut ilmeisesti pysäköitynä pelastustielle. Pelastuslakia ei siis tunneta sen enempää kenttätasolla, esimiestasolla kuin firman ylimmässä johdossakaan – yhtiössä, jonka toimiala on pysäköinnin valvonta!

KANTAJAN VALITUKSEN PERUSTELUT

Yksityisoikeudellinen pysäköinninvalvontamaksu on eri asia kuin viranomaisen määräämä pysäköintivirhemaksu

ParkComin edustaja totesi, että laista ei löydy nimenomaista kieltoa yksityisoikeudellisille pysäköinninvalvontamaksuille, eikä sellaista kieltoa voida myöskään laista johtaa. ParkComin valituksen mukaan käräjäoikeus on virheellisesti rinnastanut yksityisen pysäköinninvalvontamaksun julkisoikeudelliseen pysäköintivirhemaksuun, vaikka oikeudellisesti sen mukaan kyseessä ovat kaksi täysin eri asiaa. Kantajan mukaan käräjäoikeuden virheellinen päätös on "riistänyt kiinteistön omistajalta hänen oikeutensa asettaa ehtoja pysäköinnille".

Kantajan mukaan kyseessä on sopimus, jonka kohteena on oikeus pysäköidä. Se perustuu maanomistajan vapauteen määrätä alueensa käytöstä. Maksulla ei ole mitään tekemistä pysäköintivirhemaksun kanssa. Se seikka, että viranomaisilla on pysäköinninvalvonnassa käytössään tiettyjä viranomaisvaltuuksia, kuten mahdollisuus määrätä maksu suoraan ajoneuvon omistajalle tai haltijalle sekä mahdollisuus hinata pois väärin pysäköity ajoneuvo, osoittaa kantajan mukaan sen, että julkisessa pysäköinninvalvonnassa on kysymys täysin eri asiasta, kuin yksityisoikeudellisessa pysäköinninvalvonnassa.

Valvontasopimusten ehdot eivät ole valvontayhtiön itsensä keksimiä, vaan ne perustuvat kiinteistön omistajan tahtoon. Valvottavien alueitten haltijoitten tahdon mukaan vain merkityille paikoille saa pysäköidä. Heidän tahtonsa mukaan ehtojen vastaisesta pysäköinnistä pitää veloittaa 40 euron maksu. Maksuvelvollisuudesta on ilmoitettu alueen kaikille sisäänmenoväylille kiinnitetyissä kylteissä. Näissä kylteissä ei ole kysymys virallisesti asetetuista liikennemerkeistä, josta säädetään asetuksissa, vaan kyltit omaavat ainoastaan sen merkityksen, että ne ilmaisevat kiinteistönomistajan tahdon. Tällä perusteella kylteissä ilmaistujen ehtojen noudattamisen valvomista ei voida rinnastaa viranomaisten suorittamaan pysäköintivirheitten valvontaan.

Kantaja käytti pitkän puheenvuoron tieliikennelain 28§ 2 momentin syntyhistorian selvittelyyn – jopa niin pitkän, että oikeuden puheenjohtaja joutui hänet keskeyttämään ja pyytämään asian tiivistämistä. Kantajan mukaan tuo momentti on kopioitu suoraan Suomen kuntaliiton kunnallista järjestyssääntöä koskevasta malliasiakirjasta silloin, kun järjestyslailla on kumottu kunnalliset järjestyssäännöt.Tämän lain säätämisvaiheessa on kantajan käsityksen mukaan sivuutettu täysin uuden lain harkinta perusoikeuksien, kiinteistönomistajan tahdonautonomian toteutumisen sekä rikosoikeudellien laillisuusperiaatteen kannalta. Kyseinen 2 momentti on siten kantajan mukaan säädetty "äärettömän kepein lainsäädäntötoimin", etenkin jos siihen katsotaan sisältyvän yksityisen valvonnan kielto.

Onko viranomaisilla edes toimivaltaa valvoa yksityisillä alueilla?

ParkCom otti kannan, jonka mukaan nykylainsäädännön valossa on epäselvää, onko julkisella pysäköinninvalvonnalla ylipäätään toimivaltaa yksityisillä alueilla. Tämä olisi perustuslain 8§:n ilmaiseman yleisen laillisuusperiaatteen vastaista, koska kantajan mukaan tieliikennelain 28§ 2 momentti ei täytä rangaistusnormille tai blankettinormille asetettuja määräyksiä.

Pysäköintiehdot yksityisillä alueilla ovat alueen omistajan asettamia ehtoja ja ne perustuvat yksinomaan alueen omistajan tahtoon. Kun kyse on omistajan itsensä asettamista ehdoista, julkisilla viranomaisilla ei kantajan mukaan ole alueen omistajan valtuutuksen nojallakaan toimivaltaa suorittaa pysäköinninvalvontaa yksityisalueella.

Sopimus syntyy

Kantaja muistutti, että Vantaan käräjäoikeus hyväksyi kylttien synnyttävän ajoneuvon kuljettajaa sitovan sopimuksen. Edelleen kuluttajariitalautakunta on hyväksynyt tämän sopimuksen syntyperusteen useissa ratkaisuissaan. Kantajan käsityksen mukaan tällaisen tosiasialliseen käyttäytymiseen perustuvan sopimussuhteen syntyperusteen oikeudellinen aspekti on täysin selvä Ruotsin, Norjan ja Tanskan oikeuskäytännössä ja kyseessä on nyt ensimmäinen kerta, kun vastaava oikeuskysymys on käsillä suomalaisessa tuomioistuimessa. Kantajan käsityksen mukaan asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista, joka horjuttaisi tällaisen yksityisoikeudellisen sopimuksen syntyperustetta.

Todistustaakasta

ParkCom pysyi edelleen kannassaan, jonka mukaan ajoneuvon omistajalla tai haltijalla olisi todistustaakka siitä, kuka ajoneuvoa on ehtojen vastaisen pysäköinnin hetkellä kuljettanut. Tätä se perusteli näyttövaikeuksilla; kantaja ei voi ajoneuvon kuljettajaa tietää, mutta ajoneuvon haltijan "täytyy" se tietää. Valvontayhtiön mukaan prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa on todistustaakan asettamisessa asetettu selvästi oikeudelliset tarpeet etusijalle, eikä kohtuusharkinta kuulu lainkaan todistustaakan asettamiseen. Todistustaakan asettaminen tapahtuu oikeudenkäynnissä, se kuuluu prosessiin, eikä kyseessä ole mikään sopimusehto. Siten vaatimus käännetyn todistustaakan soveltamisesta ei voi olla "kohtuuton sopimusehto", kuten Vantaan käräjäoikeus on tuomiossaan todennut.

Vaatimukset

Loppukaneettina kantaja totesi yleisen toiminnanvapauden merkitsevän, että sallittua on kaikki, mitä ei ole laissa nimenomaisesti kielletty. Vastaavasti julkista valtaa voidaan käyttää ainoastaan nimenomaisen toimivaltasäännöksen nojalla.

Kantaja katsoo, että käräjäoikeuden tuomion pohjalla olevat oikeudelliset premissit ovat olleet täysin väärät ja tuomio on "ainutkertaisen virheellinen". Tuomio on siten kumottava ja vastaaja on velvoitettava maksamaan hänelle määrätyt valvontamaksut korkoineen sekä oikeudenkäyntikulut asiassa.

VASTAAJAN PERUSTELUT

Yksityisoikeudellinen pysäköinninvalvontamaksu ja julkisoikeudellinen pysäköintivirhemaksu tulee samaistaa

Vastaaja lähti vastineessaan siitä, että oikeus asettaa maksumääräys virheellisestä pysäköinnistä tai oikeus ottaa vastaan tällainen maksu eivät kuulu kiinteistönomistajalle, vaan poliisille tai kunnalliselle pysäköinninvalvojalle myös yksityisellä alueella. Laki ei tunne mahdollisuutta siirtää tätä oikeutta muille. Vaikka valvontayhtiö katsookin maksumääräyksen perustuvan yksityisoikeudelliseen sopimukseen, on tällainen maksu tosiasiassa rangaistusluontoinen ja sen määrääminen merkitsee tosiasiassa julkisen vallan käyttöä. Vastaaja huomautti, että lainsäädännön puitteissa kiinteistön omistaja pääsisi samaan, tavoittelemaansa lopputulokseen käyttämällä julkisen vallan järjestämää valvontaa.

Suomessa maanomistajan oikeus määrätä omaisuudestaan on hyvin rajoitettua. Kunnilla on kaavoitusmonopoli, on olemassa tarkat määräykset siitä, mihin saa rakentaa ja millä tavalla. Maanomistajalla ei voida katsoa olevan myöskään mitään rangaistusoikeutta alueellaan. Milloin omaisuudensuoja ja kiinteistönomistajan oikeudet johtavat ristiriitaan perustuslain julkisen vallan käyttöä koskevan säännöksen kanssa, ei sopimusvapauden perusteella tällaista oikeutta pysäköinninvalvontamaksujen määräämiseen voida johtaa.

Vastaaja myös totesi, että oikeudessa todistajana kuultu, juristin tutkinnon suorittanut esimiesasemassa oleva henkilö yhtiössä, jonka toimialana on pysäköinnin valvota, ei osannut kertoa, mikä on lain edellyttämä seuraus pelastustielle pysäköimisestä. Tätä vastaaja piti selvänä osoituksena siitä, että lainsäätäjä ei ole turhaan säätänyt näitä asioita poliisin ja kunnallisen pysäköinninvalvojan toimivaltaan kuuluviksi – tällä tavalla voidaan taata, että tällaisissa tehtävissä toimivat henkilöt koulutetaan asianmukaisesti ja että he myös toimivat lain edellyttämällä tavalla.

Sopimusta ei synny

Edelleen vastaaja argumentoi, että sopimusta ei voi syntyä pelkästään kyltin ohi ajamalla. Mikäli tällainen sopimuksen syntyperuste hyväksyttäisiin, johtaisi tämä kylttiviidakkoon, jossa ihmiset tietämättään ja ymmärtämättään tulisivat mitä erikoisempien sopimusten sitomaksi.

ParkComin sopimusehdot sisältävässä kyltissä on kanteessa tarkoitettuna ajankohtana ollut seuraava teksti:

"PYSÄKÖINTI SALLITTU MERKITYILLE PAIKOILLE PYSÄKÖINTILUVAN SAANEILLE"

Tästä tekstistä ei käy nimenomaisesti ilmi, onko pysäköinti sallittu myös muille kuin pysäköintiluvan saaneille. Riidatonta asiassa on, että ainakaan ajoneuvon kuljettaja ei ole tätä kyltin tekstiä laatinut. Tästä syystä tulkinnanvaraista ehtoa on sopimusoikeuden periaatteiden mukaisesti tulkittava kuljettajan hyväksi.

Vastaaja totesi olevan hyvin kyseenalaista, voisiko tällaisen kyltin perusteella esimerkiksi Suomessa asuva venäläinen, joka ei osaa suomea, ruotsia tai englantia, tulla näitten ehtojen sitomaksi. Jotta Suomessa saa ajaa autoa, on henkilöllä oltava ajotutkinto suoritettuna täällä tai sellaisessa muussa maassa, jossa liikennesäännöt ja niitä ilmaisevat merkit ovat kansainvälisten sopimusten mukaiset. Näin pystytään takaamaan, että ajoneuvoa kuljettavat henkilöt ymmärtävät virallisten liikennemerkkien merkityksen. Tässä nimenomaisessa tapauksessa vain yhdessä kantajan kirjallisena todisteena esittämässä valokuvassa on nähtävillä tällainen virallinen, pelastustietä osoittava liikennemerkki. Yhdelläkään sisäänajoväylällä ei tällaista liikennemerkkiä ole.

Riidan kohteena olevassa tapauksessa on myös jäänyt epäselväksi, kuinka pitkäksi ajaksi ajoneuvo on pysähtynyt. Tämä seikka ei ilmene millään tavalla asiassa esitetystä todisteluaineistosta. Valvoja ei ole varmistanut, onko kyseessä ollut lain sallima ajoneuvon pysäyttäminen vaiko kielletty pysäköinti.

Lisäargumenttina vastaaja toi esille, että asiassa esitetyn todistelun perusteella näyttää siltä, että ajoneuvo on ollut pysäköitynä pelastustielle. Pelastuslaki kieltää tämän, ja lain rikkomisesta on tuomittava sakkoon. On kuitenkin kyseenalaista, ottaako hovioikeus tätä argumenttia huomioon, sillä se esitettiin nyt ensimmäistä kertaa vasta valitusasteessa, eikä mitään sellaista syytä tullut esille, joka olisi estänyt seikan esiintuomisen jo alioikeudessa.

Todistustaakasta

Vastaaja kiisti kantajan vaatimuksen todistustaakan kääntämisestä lakiin perustumattomana. Ajoneuvon kuljettaja on tässä tapuksessa jäänyt toteen näyttämättä. Vastaajan mukaan valvontayhtiö ei ole esittänyt asiassa mitään näyttöä siitä, että vastaaja olisi kuljettanut ajoneuvoa pysäköintivirhemaksujen antamisen ajankohtana.

Laki pysäköintivirhemaksusta on hyväksytty nk. perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tähän on päädytty siitä syystä, että lainsäätäjä on halunnut mahdollistaa pysäköintivirhemaksun kohdistamisen ajoneuvon kuljettajan ohella myös sen omistajaan tai haltijaan, jonka perusoikeuksiin menettely puuttuu. Vastaajan mukaan tämä seikka kuvastaa, miten korkealle on asetettava kynnys sille, että joku henkilö voidaan katsoa rangaistusseuraamuksen määräämistä varten ajoneuvon kuljettajaksi. Valvontayhtiöllä on yksiselitteisesti todistustaakka ajoneuvon kuljettajasta.

Vastaajan mukaan esimerkiksi kameravalvonta ajoneuvon kuljettajan toteennäyttämiseksi olisi ollut järjestettävissä helposti ja kohtuullisin kustannuksin. Näin kantajan väite, jonka mukaan sillä "ei ole mahdollisuutta esittää näyttöä ajoneuvon kuljettajasta", on perusteeton.
Vastaajan mukaan käräjäoikeuden ratkaisu asiassa on ollut perusteiltaan oikeaan osunut ja se tulee pysyttää voimassa.



Artikkeli on blogin asiantuntijalukijan kirjoittama ja julkaistaan blogissa "lukijan artikkelina".


Lue myös:
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Valvontayhtiön korkean eettiset arvot
Yksityinen rankaiseminen
Laiton lailliseksi lain vastaisesti

LUKIJAN ARTIKKELI: Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

ParkCom Oy - Hovioikeuden päätös marraskuussa

Yksityisen pysäköintivalvonnan tapaus jossa ParkCom Oy haastoi autoilijan maksamattomista yksityisoikeudellisista pysäköintivirhemaksuista oikeuteen oli käsiteltävänä Helsingin hovioikeudessa tänään 17.9.2008.

Hovioikeuden päätös julkaistaan 20.11.2008 klo 12:00.

Lue myös:
ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

Yksityinen rankaiseminen

ParkCom Oy:n hovioikeuden käsittely on keskiviikkona 17.9.2008. Vantaan käräjäoikeuden 14.12.2007 antaman päätöksen mukaisesti yksityisellä valvontayhtiöllä ei ole valtuuksia rangaista virheellisestä pysäköinnistä edes yksityisellä alueella.

Yksi mielenkiintoisista sivujuonteista on sopimuksen syntyperusteet. Voiko kumpaakin osapuolta sitova sopimus syntyä konkludenttisesti, hiljaisesti, ilman varsinaista tahdonilmaisua? Valvontayhtiön ja kiinteistönomistajan tapauksessa tämä tarkoittaa pysäköintiehdoista kertovan kyltin pystyttämistä pysäköintialueelle. Käytännössä autoilijalla tulisi olla mahdollisuus olla hyväksymättä sopimusehtoja, vaikka autoilija ajaisikin ajoneuvonsa pysäköintialueelle. Nythän Vantaan käräjäoikeus on tulkinnut konkludenttisen sopimuksen päteväksi ja autoilijan on katsottu huomanneen, lukeneen ja hyväksyneen sopimusehdot alueelle pystytetystä kyltistä ilman varsinaista tahdonilmaisua sopimusehtojen todellisesta hyväksymisestä.

Blogin edustajalle toimitettiin muistio, jossa iso kauppakeskus on selvittänyt mahdollisuutta määrätä "sakkoja" kauppakeskuksessa häiriköivälle sekä näpistyksestä tai varkaudesta kiinni jäänneelle. Maksun voisi määrätä esimerkiksi vartijat, toimeksiantajan delegointi oikeuden perusteella ja oikeus perustuisi hiljaiseen sopimukseen kiinteistön omistajan omistusoikeuden perusteella. Sopimusehdot kerrottaisiin kauppakeskuksen sisäänkäyntiovilla, joten jokainen joka käyttäisi kauppakeskuksen palveluja hyväksyisi ehdot automaattisesti astuessaan sisään kauppakeskukseen. Perusteluina näyttäisi olevan nimenomaan mahdollinen konkludenttisen menettelyn hyväksyminen oikeudessa yksityisen pysäköinninvalvonnan oikeudenkäynnin yhteydessä sekä tulkinta siitä, että sopimusoikeudellisin keinoin voidaan "laajentaa" kiinteistönomistajan oikeuksia. Pahasti näyttää siltä, että tuomioistuimet ovat päästämässä pirun irti kansalaisten oikeusturvan kustannuksella.



"Kauppakeskuksen tulee selvittää mahdollisuutta sopimusoikeudellisin keinoin karsia kauppakeskuksen alueella tapahtuvaa ilkivaltaa, häiriköintiä sekä näpistyksiä ja varkauksia. Poliisin ja vartijoiden toimet alueen rauhoittamiseksi on todettu riittämättömiksi. Yksityiset pysäköintivalvontayhtiöt käyttävät valvonnassaan konkludenttista sopimusmallia, jossa sopimus syntyy kuluttajan ja valvontayhtiön välille alueelle asetettujen kylttien ehtojen mukaisesti ilman erityistä tahdonilmaisua, kuten sopimuksen allekirjoittamista. Asiaa on käsitelty tuomioistuimessa jossa sopimusmallin syntyperuste on hyväksytty. Oikeus menettelyyn on katsottu olevan osa kiinteistönomistajan oikeutta määrätä alueensa käyttöehdoista. Lainvoimaista päätöstä asiassa ei ole. Mikäli menettely saa lainvoiman yksityisessä pysäköinninvalvonnassa, voitaisiin menettelyä soveltaa myös kauppakeskuksen sisätiloissa kiinteistön omistajan omistusoikeuden perusteella. Kiinteistönomistajalla olisi oikeudessa mahdollisesti vahvistettavan periaatteen mukaisesti mahdollisuus päättää alueensa käyttöehdoista sopimusoikeudellisin keinoin, vaikka muu lainsäädäntö voisikin asettaa rajoituksia toiminnalle. Sopimusehdot voitaisiin asettaa kauppakeskuksen sisääntuloväylille siten että ne ovat helposti luettavissa ja muodoltaan helposti ymmärrettävissä. Ehtojen sisällöksi määriteltäisiin erityinen kielto häiritsevään käyttäytymiseen, ilkivaltaan ja varkauksiin. Ehtojen rikkomisesta seuraisi rahallinen korvausvastuu kauppakeskukselle. Valvonta liitettäisiin osaksi vartioiden toimenkuvaa toimeksiantajan ja vartiointipalvelun välisten sopimusehtojen mukaisesti."

Blogin edustaja ei ole pystynyt varmistamaan anonyymisti toimitetun muistion aitoutta eivätkä kauppakeskukset halua kommentoida julkisesti tämän tyyppisiä suunnitelmia. Suunnitellut toimenpiteet kuulostavat juridisesti kestämättömiltä. Tosin mikään ei myöskään estä kokeilemasta. Kannattaa muistaa että yksityiset pysäköintivalvontayhtiöt saivat toimia rauhassa kolme vuotta ennen kuin käytäntöä selvitettiin oikeusprosessissa ja selvittely on edelleen kesken. On siis äärimäisen todennäköistä että kauppakeskus joka ottaa kyseisen menettelyn osaksi liiketoimintaansa pystyy näin menettelemään vuosia ennen kuin toiminnan juridinen puoli saadaan selvitettyä kokonaisuudessaan. Sitä ennen kärsijöinä ovat tavalliset kuluttajat.

Oleellista on nyt katsoa ja ymmärtää mihin me voimme olla menossa ja kuinka kekseliäästi oikeudessa hyväksyttyjä tulkintoja voidaan todellisuudessa soveltaa. Tuomioistuimen olisi nyt syytä ottaa maalaisjärki käteen ja selkeän jyrkkä kanta sopimusoikeudellisiin tulkintoihin sitovan konkludenttisen sopimuksen syntymisestä sekä hallinta-, rankaisu- ja määräysoikeuden laajentamisesta sopimusoikeudellisin keinoin ohi nykyisen lainsäädännön. Nyt on hovioikeudella aika asettaa lopullinen piste valvontayhtiöiden aloittamalle yksityiselle rankaisemiselle sopimusteknisin kikkailuin.

Kannattaa hetkeksi istahtaa ja miettiä mihin suuntaan yhteiskunta on menossa yksilön oikeusturvan suhteen silloin kun normaali oikeusprosessi ohitetaan ja yksityinen yritys, kauppakeskus tai jopa yksittäinen kansalainen voi sakottaa ja rangaista omistus- tai hallintaoikeutensa perusteella sopimusoikeudellisin keinoin.

maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Valvontayhtiön korkean eettiset arvot

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on Vantaan käräjäoikeuden päätös joulukuulta 2007, jonka mukaisesti yksityisellä pysäköintivalvontayhtiö ParkCom Oy:llä ei ole oikeutta periä maksua virheellisestä pysäköinnistä. ParkCom Oy on valittanut asiasta hovioikeuteen ja tapauksen käsittely on 17.9.2008.

ParkCom Oy on ajan saatossa sekä voittanut että hävinnyt kuluttajariitalautakunnassa. Eikä varmasti ole yllätys, että valvontayhtiöt ovat jatkaneet maksujen kirjoittamista ja perimisyrityksiä Vantaan käräjäoikeuden päätöksestä huolimatta. Valvontamaksuista syntyneitä kiistoja on viety Vantaan käräjäoikeuden päätöksen jälkeen vuonna 2008 myös kuluttajariitalautakuntaan. Kuluttajariitalautakunnan ei kuitenkaan pitäisi käsitellä asiaa josta on ennakkotapauksen hakeminen kesken tuomioistuimessa. Kuluttajariitalautakunta ei myöskään uusissa päätöksissään voi sivuuttaa Vantaan käräjäoikeuden päätöstä julkisen vallan käyttöoikeudesta.

Kuinka alhaalla ovat korkeat eettiset arvot?

Henkilö oli saanut alkukeväästä 2008 ParkCom Oy:n 40 euron pysäköintivirhemaksun pysäköintikiekon käyttämättä jättämisestä kauppakeskus Espoontorin ilmaisella pysäköintialueella. Autoilija ei ollut todistettavasti ylittänyt pysäköintiaikaa ja pysäköintikiekon käyttämättä jättämiselle pystyttiin osoittamaan riittävä syy-yhteys. Autoilija oli reklamoinut asiasta ParkCom Oy:lle sekä kauppakeskus Espoontorin toimitusjohtajalle. ParkCom Oy vastasi reklamaation lyhyen kielteisesti ja Espoontorin toimitusjohtaja ei ole vastannut lainkaan. Asia vietiin ratkaistavaksi kuluttajariitalautakuntaan. Kuten yleensä, ParkCom Oy:n vastineen liitteenä oli kopio kauppakeskuksen kanssa tehdystä valvontasopimuksesta.




(ParkCom Oy:n vastine kuluttajariitalautakunnalle)

"Kuljettaja ei voi vapautua valvontamaksusta jälkikäteen esittämällä muuta näyttöä pysäköinnistään. Reaalisten argumenttien lisäksi tulkinnallista tukea tälle saadaan julkista pysäköinninvalvontaa koskevasta oikeuskäytännöstä."

Oikeuskäytäntö ei nimenomaan tue ParkCom Oy:n näkemystä, koska kunnallinen pysäköinninvalvonta sekä hallinto-oikeus ovat tehneet useita toisen suuntaisia ratkaisuja, joissa nimenomaan jälkikäteen esitetyn näytön perusteella on pysäköintivirhemaksuja peruttu. ParkCom Oy on aikaisemmin väittänyt täsmälleen samaa määrätessään valvontamaksuja autoilijalle oman autopaikan käytöstä sillä perusteella, että pysäköintiin oikeuttavaa tunnusta ei ole ollut näkyvillä. Vastaavankaltaisessa tapauksessa Oulun hallinto-oikeus on ratkaisussaan todennut, että pysäköinnin oikeutuksen todistaminen jälkikäteen, kuten maksu- tai lupalapun esittäminen on peruste pysäköintivirhemaksun perumiselle. Luonnollisesti tätä ei ParkCom Oy ole tuonut missään aikaisemmassa perustelussaan esille ja valitettavan usein ParkCom Oy:n selitykset ovat menneet läpi kuluttajariitalautakunnassa. Lautakunnan asiantuntemus tässä asiassa on muutoinkin hyvin kyseenalainen.




(ParkCom Oy:n vastine kuluttajariitalautakunnalle)

"Operaattori valvoo pysäköintiä korkeiden eettisten arvojen mukaisesti. Valvontamaksua ei peritä ennen kuin sallittu pysäköintiaika on ylitetty vähintään 10 minuutilla. Mikäli autoilija saapuu paikalle valvontamaksua kirjoitettaessa, maksu mitätöidään. Ehtojen vastaisesti pysäköidyt ajoneuvot valokuvataan siten, että valvontamaksun syy ja ajoneuvon rekisteritunnus käyvät ilmi. Mikäli on perusteltua syytä olettaa, että valvontamaksu syy on epäselvä, maksu mitätöidään."

Tähänkö ParkCom Oy on sitoutunut? Niin monta kertaa kuin on raportoitu maksuista, jotka on määrätty ennen pysäköintiajan umpeutumista, maksuista jotka kirjoitetaan salaa piilossa kulman takana ("Oi valvoja miksi piileksit"), maksuista jotka on määrätty vaikka autoilija on tullut paikalle ("Tapaus Järvenpään prisma") ja maksuista jotka yritetään hyvin uhkailevasti periä vaikka valvontamaksun syyt ovat olleet harvinaisen epäselviä.

Sopimuksen mukaan kiinteistönomistajalla on oikeus sanoa sopimus irti negatiivisen julkisuuden takia. Onko joku nähnyt jossain positiivista julkisuutta viime vuoden aikana? Mitä tämä osoittaa? Nähtävästi Espoontorin kaltaisia kiinteistönomistajia ei valvontayhtiön toimintatavat sitovasta sopimuksesta huolimatta kiinnosta. Ehkä pitäisi. Kiinteistön omistajat voivat olla samalla tavoin vastuussa perityistä maksuista mikäli ne oikeuden ennakkopäätöksen perusteella sellaisiksi muodostuvat.

Korkeiden eettisten arvojen mukaan?

Lisätietoa perintäyhtiöistä

Mikäli valvontayhtiöiden perintäyhtiöt menettelevät lain ja hyvän perintätavan vastaisesti yrittäessään periä yksityisiä valvontamaksuja, perintäyhtiöistä on syytä tehdä kirjallinen kantelu Etelä-Suomen Lääninhallitukseen (lainvalvonta) tai Kuluttaja-asiamiehelle kuluttajavirastoon (menettelytapojen valvonta).

Perintäyhtiöiden aiheettomat muistutukset (Eduskunta)
Perinnän menettelyistä (Kuluttajavirasto)
Perintäkulut (Kuluttajavirasto)
LUKIJAN ARTIKKELI: Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta

Lue myös:
Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa