Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

tiistaina, lokakuuta 26, 2010

Uusi vaihe sananvapauden alasajossa

Oikeusministeriössä on valmisteilla rikoslainuudistus joka tulee sisältämään merkittäviä uusia rajoituksia jo ennestään heikkoon sananvapauden tilaan Suomessa.

Suomessa on jo ennestään käytössä vuonna 2007 voimaan tullut laki internetsivustojen sensuroinnista. Lain virallisena tarkoituksena oli rajoittaa lapsipornografian näkyvyyttä. Todellisuudessa lain tarkoitus oli mahdollistaa viranomaisille sensurointikoneisto, jolla pystytään tarvittaessa estämään valtaeliitille haitallisen materiaalin ja yleisestä totuudesta poikkeavien kriittisten mielipiteiden näkyminen verkossa.

Nyt sananvapauden rajoittamisessa on alkanut seuraava vaihe.

Oikeusministeriön ajatuksena on laajentaa internetin ennakonsensuuria rajoittamalla vapaata keskustelua ja mielipiteen vaihtoa keskustelupalstoilla. Ennakkosensuuri toteutettaisiin siirtämällä rikosoikeudellista vastuuta sivuston käyttäjien kommenttien ja keskustelun sisällöstä nettipalstojen ja yksityisten blogien ylläpitäjille. Käytännössä keskustelupalstan ylläpitäjän pitäisi olla lakimies, jotta hän pystyisi edes alustavasti arvioimaan milloin yksittäisen käyttäjän esittämä mielipide voisi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Kaiken järjen mukaan kyseisen arvioinnin teko kuuluu viimekädessä tuomioistuimelle.

Sivuston ylläpitäjälle langetettu rikosoikeudellinen vastuu toisen ihmisen sanomisista luo itsestään toimivan ennakkosensurointijärjestelmän, joka tukahduttaa keskustelun ja lopettaa monien keskustelupalstojen ja blogien toiminnan. Pelkkä kalliin oikeusprosessin uhka on monelle yksityiselle sivuston ylläpitäjälle liikaa. Tämä on juuri se, mitä oikeusministeriö ajaa takaa. Lakimuutoksen tarkoituksena on tukahduttaa vapaan mielipiteen ilmaisu ja sammuttaa yleistä julkista totuutta ja valtaeliitin pyrkimyksiä vastaan käyty kriittinen keskustelu internetissä. Tämänkaltaisen suunnitelman olemassaolo osoittaa konkreettista pelkoa joka oikeusministeriöllä on internetin avoimuutta kohtaan ja samalla pelko heijastaa ministeriön ennestään heikentynyttä kykyä suojella valtaeliitin intressejä. Ainoa jäljellä oleva keino on rajoittaa sananvapautta.

Epäilystä rikoksesta tehdään tutkintapyyntö, poliisi tekee esitutkinnan, syyttäjä päättää syytteen nostamisesta ja viime kädessä tuomioistuin tuomitsee. Oikeusministeriö haluaa ohittaa prosessin ja määrätä vastuuseen sivustojen ylläpitäjät niin poliisin, syyttäjän kuin tuomioistuimenkin roolissa. Nykyinen rikoslainsäädäntö antaa mahdollisuuden puuttua räikeisiin kunnianloukkauksiin, yksityisen tiedon levittämiseen, rasistisiin kommentteihin ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Kaikkien oikeusturvan kannalta on oleellista, että sananvapautta kunnioitetaan ja keskustelun sisältöä arvioidaan rikosoikeudellisesti jälkikäteen eikä ennakkosensuurimaisesti etukäteen.

Uuden median pelko

Nykyaikana oikeusministeriötä, poliitikkoja ja viranomaisia kiusaa ajatus kansalaisten vapaasta mahdollisuudesta esittää eriäviä ja kriittisiä mielipiteitä. Kansalaisilla on käytössä kaikkien aikojen laajin media - internet - jossa kuka tahansa voi esittää mielipiteensä reaaliaikaisesti mistä asiasta tahansa. Yli 15 vuotta sitten viranomaisten ja poliitikkojen tekemisistä saatettiin käydä vaimeaa keskustelua lehtien keskustelupalstoilla ja joskus jopa yksittäinen media uskalsi kritisoida valtaa pitäviä. Asiat kuitenkin unohtuivat ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun päivän lehdet heitettiin kierrätyslaatikkoon. Nykyiselle valtaeliitille internet on äärimmäinen uhka. Käyty keskustelu, arvostelu ja eriävät mielipiteet eivät katoa menneisyyteen. Kuka tahansa kansalainen voi harrastaa tutkivaa journalismia, julkaista kiusallista tietoa ja aiheuttaa vakavaa haittaa valtaeliitin omille ja itsekeskeisille pyrkimyksille. Kansalaiset osaavat käyttää internetin luomia mahdollisuuksia ja monesta piilotetusta, pimitetystä ja vaietusta asiasta voi tulla silmänräpäyksessä pysyvästi julkinen.

Sanavapauden ydin

Sananvapaus on turvattu perustuslaissa. Sananvapaus tarkoittaa oikeutta esittää mielipiteensä ilman että mielipiteen kertomista yritetään sensuroida tai estää etukäteen. Sananvapaus antaa oikeuden sanoa mitä tahansa, mutta ei välttämättä ilman seurauksia. Sanomisen vapautta ei saa millään tavoin rajoittaa etukäteen. Epäselvissäkin tilanteissa keskustelun sisältöä pitää arvioida aina jälkikäteen. Silloinkin arviointi kuuluu viimekädessä tuomioistuimelle.

Suomi on saanut lukuisia tuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta kansalaisten sananvapauden loukkaamisesta. Määrä on ollut hälyttävä verrattuna muihin Euroopan maihin. Toteutettu lainsäädäntö ja uudet lainsäädännön muutokset kaventavat kansalaisten oikeuksia edelleen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.

Sananvapaus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista jonka rajoittamiseen Suomessa on ryhdytty viime vuosien aikana yhä järeämmin keinoin. Yksi tapa on piilottaa lainsäädäntöön vaatimuksia ja rajoituksia joiden ainoa tarkoitus on rajoittaa sananvapautta. Suomessa myös vallitseva oikeuskäytäntö ja lakien ahdas tulkinta rajoittavat tietoisesti kansalaisten oikeuksia esittää mielipiteensä. Kiivas keskustelu maahanmuutosta tai islaminuskonnosta loukkaa varmasti monien ihmisten tunteita. Viranomaiset ovat heti syyttämässä rasismista ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain sen takia että joku kokee tulleensa loukatuksi. Sananvapauden oleellinen osa on saada kertoa mielipiteensä riippumatta siitä loukkaako vai järkyttääkö se muita osapuolia. Viranomaisten herkkyys nostaa syyte laskee käytännössä kynnystä kertoa mielipiteensä. Samalla kun kynnystä lasketaan, kavennetaan myös sananvapautta.

Suomessa ollaan jo tilanteessa jossa ihmisiä vainotaan netissä esitettyjen mielipiteidensä takia. Milloin kyse on rasismista ja milloin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Suomessa vallalla oleva sananvapauden alasajo ajaa valveutuneita nettikeskustelijoita entistä enemmän suojaamaan selustansa. Anonymiteettiä vastustetaan, mutta kuka uskaltaa ilmaista mitään omalla nimellään? Viranomaiset haluavat lisää kontrollointia jonka ainoa tarkoitus on vaientaa vapaa keskustelu. Milloinkaan ei voi tietää mistä joku loukkaantuu ja minkälainen syyte milläkin keinotekoisella perusteella väännetään kasaan. Rasismi on tabu. Vähemmistön tapojen ja arvomaailman arvostelu on tabu. Uskonto on tabu. Poliitikkojen kähmintä ja oman edun tavoittelu on tabu. Viranomaisrikollisuus on tabu. Korruptio on tabu.

Suomessa ollaan yhä kauempana sananvapauden ihannetasosta jossa jokainen uskaltaa esittää oman mielipiteensä omalla nimellään joutumatta viranomaisten vainon kohteeksi.

Lue myös:
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Nettisensuuri isekee
Loukkaako sinun operaattori sananvapautta
Rasismin varjolla

Lisätietoa kuinka käyttää oikeuttaan sananvapauteen ja esittää mielipiteensä joutumatta viranomaisten vainon kohteeksi:

Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

Lue:
Miten kävi valtiolle kun se rajoitti sananvapautta liikaa?

sunnuntaina, lokakuuta 17, 2010

Q&A - Työuupumuksesta palkalliselle sairauslomalle?

"Luin tossa just lehden artikkelin siitä että Tampereen kaupungilla töissä olevat ei saa enää palkallista saikkua jos jäävät työuupumuksen takia pois duunista. Mä luin ton sun Kun mikään ei riitä -artikkelin aikaisemmin jossa sanoit tosi hyvin että: ' Itseasiassa, työnantajia pitäisi rangaista työntekijöidensä sairaslomista. Jos sairasloman syy on työperäinen stressi tai työssä uupuminen, työnantajat pitäisi velvoittaa maksamaan sairasloman ajalta erillistä lisäkorvausta palkan lisäksi. ' Tää oli tosi hyvä pointti, työnantajahan se on joka huonolla johtamisella tai liiallisella työmäärällä on aiheuttanu uupumuksen. Sehän on verrattavissa pahoinpitelyyn. Noh, varmaan kaiki on laillista, mutta pystyyks tohon itse vaikuttaa jotenkin, esim. että sais sen kuitenkin palkallisena? Joku kiva kiertotie oikeuden ja kohtuuden nimissä ?.. ;)"

Työntekijällä on oikeus sairauslomaan silloin kuin työntekijää hoitanut lääkäri toteaa henkilön työkyvyttömäksi. Sairausloma voi olla palkallista tai palkatonta. Työuupumusta on käsitelty työtuomioistuimessa. Työtuomioistuin on antanut useita päätöksiä, joissa työnantaja on velvoitettu maksamaan palkkaa myös työuupumukseen sairastuneelta.

Mainitsemassasi tapauksessa työnantaja perustaa työuupumuksen osalta kantansa siihen että suurimmassa osassa tapauksia KELA ei maksa kyseisestä sairaudesta sairauspäivärahaa työnantajalle. Tällöin työnantaja katsoo, että heillä ei ole velvollisuutta maksaa vastaavasta ajalta myöskään palkkaa. KELA:n ja työnantajat päätökset perustuvat lääkärin tekemään diagnoosiin joka ilmoitetaan sairauslomatodistuksessa ICD-koodina.

Käytännössä kyse on siitä, että KELA katsoo osan tautiluokituksen ICD-koodeista liittyvän diagnoosin joka ei ole sairaus vaan oire ja siten sellaisenaan ei oikeuta sairauspäivärahaan. Tämä ei sinänsä ole mikään uusi uutinen. Käytäntö on ollut jo vuosia sama monilla työpaikoilla. Sikäli on erikoista että Tampereen osalta asia päätyy otsikoihin. Julkinen media ei ole ollut tältä osin ajan tasalla pitkään aikaan.

Työuupumus kuuluu Z-alkuisiin koodeihin, eli Z73.0 Työuupumus (burn-out). Pääsääntöisesti diagnoosit jotka perustuvat Z-alkuisiin koodeihin eivät oikeuta palkalliseen sairauslomaan. Monet työnantajat ovat tiedottaneet henkilöstölle, että palkkaa ei makseta, mikäli lääkärin diagnoosi sairauslomatodistuksessa on Z-alkuinen ICD -koodi. Muita Z-alkuisia koodeja ovat esimerkiksi Z00.1 Lapsen rutiiniterveystarkastus, Z01.7 Laboratoriotutkimus, Z22.4 Sukupuolitautien kantajuus, Z29.1 Ehkäisevä immuunihoito, Z41.0 Hiustensiirto, Z55.0 Lukutaidottomuus. Tarkastelemalla Z-alkuisten koodien diagnooseja ymmärtää helposti miksi näitä ei hyväksytä palkallisen sairausloman perusteeksi. Sama tilanne on X-alkuisilla ICD koodeilla.

Miksi sitten niinkin oleellinen, käytännössä poikkeuksetta työnantajan toimista johtuva työuupumus on Z-alkuinen koodi, jää viranomaisten enemmän tai vähemmän mielivaltaisten päätösten taustalle. Työuupumus katsotaan tällä hetkellä enemmänkin oireeksi kuin sairaudeksi. Mikä siis voisi olla sairaus joka aiheuttaa työuupumusta? Masennus? Yleensä masennus on kyllä seurausta työuupumuksesta eikä päinvastoin. Reaalielämä on kuitenkin osoittanut että jatkuvasti työpaikoilla kiristyvä ilmapiiri, tulostavoitteellisuus, rajattomasti lisääntyvä työmäärä, resurssien väheneminen ja työnantajien oletus siitä että työntekijä on milloin tahansa työnantajan käytettävissä korvauksitta ja että "turboruuvia" voi kiristää loputtomiin, johtavat monen kohdalla lopulta työuupumukseen ja sen jälkeen masennukseen.

Palkattomaan sairauslomaan liittyvä ongelma on helppo kiertää.

Varmista että sinulle ei kirjoiteta lääkärintodistusta jossa työuupumus on ainoa diagnoosi tai todistuksessa on vähintään myös palkalliseen sairaslomaan oikeuttava diagnoosi. Käytännössä mennessäsi työuupumuksen takia lääkärille sinun tulee erityisesti painottaa olevasi masentunut. Masennus on puolestaan F-alkuinen koodi, kuten F32 Masennustila, F32.0 Lievä masennus, F33 Toistuva masennus, F34.1 Pitkäaikainen masennus, F32.1 Keskivaikea masennus, jotka oikeuttavat sairauspäivärahaan ja siten myös palkalliseen sairauslomaan.

Eli mieti valmiiksi miten asian esität lääkärille. Vältä puhumasta työuupumuksesta. Kerro mieluummin liiallisen työkuorman aiheuttamasta masennuksesta.

Etsi ICD-koodeja:
ICD-koodit

Lue myös:
Kun mikään ei riitä …
Työehdot - pidä oikeuksistasi kiinni
LUKIJAN ARTIKKELI: Paikallista painostusta

sunnuntaina, lokakuuta 03, 2010

Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin ?

Maaliskuussa 2010 Korkein oikeus antoi ennakkopäätöksen liittyen yksityisen pysäköintivalvontayhtiö ParkCom Oy:n perimiin valvontamaksuihin. Kansanomaisesti puhutaan yksityisistä "pysäköintisakoista". Päätöksen mukaisesti valvontayhtiöllä oli oikeus valvoa taloyhtiön valtuuttamana pysäköintiä yksityisellä paikalla ja määrätä sopimusehtojen rikkomisesta pysäköintivalvontamaksu. Tämän oikeuden päätöksen jälkeen yksityinen pysäköinninvalvonta on karannut täysin hallinnasta. Alalla on nyt toiminnassa joitakin yrityksiä joiden taustalla toimii rikoksista tuomittuja henkilöitä helpon rahan toivossa. Viitteitä on myös jopa järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Autoilijoita johdetaan tietoisesti harhaan

Yksityisiä pysäköintivalvontayhtiöitä on syntynyt KKO:n päätöksen jälkeen kuin sieniä sateella. Yhteistä näille uusille kuten myös vanhoille toimijoille on alkeellisimmankin asiakaspalvelun puuttuminen. Valvontamaksusta reklamointi on tehty tarkoituksella ja käytännössä mahdottomaksi. Moneen valvontayritykseen ei saa yhteyttä. Reklamointi yhteydenottoihin ei vastata. Vaikka autoilija jättäisi reklamaation kirjattuna kirjeenä tai suorasaanti-ilmoituksella, monet yrityksistä eivät ota näitäkään vastaan. Mikäli reklamaatioon vastataan, on vakioselitys valvontayhtiön puolelta aina sama. Vedotaan korkeimman oikeuden päätöksen, jonka mukaan valvontayhtiöllä on oikeus maksun perimiseen. Valitettavasti tämä väite sellaisenaan uppoaa tavalliselle autoilijalle kuin kuuma veitsi voihin. Onhan asiasta näyttävästi raportoitu myös julkisessa mediassa.

Korkeimman oikeuden päätös koski kuitenkin lähinnä kysymystä alueen omistajan oikeudesta päättää alueensa käytöstä, siirtää valvonta ulkopuoliselle yritykselle ja valvontayrityksen ja autoilijan välisestä sopimussuhteesta. Korkeimman oikeuden päätös ei ole rahastusautomaatti jonka perusteella voidaan vaatia valvontamaksuja aina maksettavaksi vaikka ne olisi kirjoitettu väärin perustein tai väärälle henkilölle.

Yksityinen pysäköinninvalvonta karkaa rikollisten käsiin ?

Valvontayritys on helppo perustaa. Vaatimuksia rehelliselle toiminnalle ei ole. Kukaan ei myöskään valvo yhtiöiden toimintaa. Kuluttajavirasto on täysin kadottanut otteensa yksityisen pysäköinninvalvonnan luomien ongelmien suhteen. Valvontamaksuja on helppo kenen tahansa kirjoittaa autoihin ja vedota maksun suhteen korkeimman oikeuden päätökseen. Helppoa rahaa -kuin tikkarin varastaisi lapselta. Huolestuttavinta tässä kehityksessä on, että helpon rahan toivossa alalle on pesiytynyt myös rikollista ainesta. Rahaa on saatava ja korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen yksityinen pysäköinninvalvonta on kuin rahasampo. Kirjoita lappu ja vetoa päätökseen. Suurin osa autoilijoista maksaa kiltisti.

Muutamat autoilijat ovat raportoineet että maksujen maksamatta jättäminen tai toistuvat reklamaatiot ovat johtanut joidenkin valvontayhtiöiden toimesta todellisiin ja konkreettisiin uhkailuihin. Valvontayhtiöt saavat ajoneuvorekisteristä haltijan ja omistajan tiedot kotiosoitteista, vaikka näiden tietojen luovutus olisikin kielletty. Muutamassa raportoiduissa tapauksissa autoilijan oven takana on käynyt tuntemattomia ihmisiä "juttelemassa" annetuista valvontamaksuista. Autoilijaa, hänen perhettään ja jopa lapsia on uhkailtu. Uhkailu on ollut niin vakavaa ja todellista, että rikosilmoitusta asiasta ei ole uskallettu tehdä, vaan maksut on lopulta maksettu. Kyse saattaa olla jopa rikollisjärjestöiksi nimettyjen moottoripyöräjengien taustatoiminnasta jotka ovat levittäytyneet helpon rahan toivossa myös yksityiseen pysäköinninvalvontaan. Rikollista uhkailua on joka tapauksessa esiintynyt.

Vastaisku

Koska yksityinen pysäköinninvalvonta ja viranomaisvallan jakaminen yksityisille valvontayrityksille on johtanut täydelliseen kaaokseen, on aika myös autoilijoiden ryhtyä vastatoimiin.

Yksi julkisuudessa esitetty vastatoimenpide on ollut kiinnittää ajoneuvon tuulilasiin erillinen ilmoitus 60 euron siivousmaksusta. Eli käytännössä kieltää ajoneuvoon kaikkien tiedotteiden, mainosten tai lappujen kiinnittäminen. Ehtojen vastaisesta kiinnittämisestä peritään siivousmaksu. Sikäli tämä perustuu täysin samaan sopimusoikeudelliseen kysymykseen sopimuksen syntymisestä kuin korkeimmassa oikeudessa on hyväksytty valvontayhtiöiden määräämien valvontamaksujen osalta. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin näyttövelvollisuus sopimusrikkomuksesta, joka siivousmaksujen osalta on autoilijalla. Autoilijan on siis jätettävä kanne käräjäoikeuteen valvontayhtiötä vastaan saadakseen siivousmaksun perityksi. Vastatoimena menettely on kuitenkin selvä kannanotto.

Helpompi ja tehokkaampi tapa toimia on edelleen vuosien takainen ohje olla välittämättä annetusta valvontamaksusta. Lopulta tullaan siihen vanhaan periaatteeseen käännetystä todistustaakasta. Tämä ei ole muuttunut, edes korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen. Sopimus pysäköinnistä syntyy vain ja ainoastaan ajoneuvon kuljettajan ja valvontayhtiön välillä. Valvontayhtiön on pystyttävä osoittamaan sopimuskumppaninsa, eli ajoneuvon pysäköinyt henkilö. Tämä on käytännössä mahdotonta. Valvontamaksun periminen kannattaa tehdä valvontayhtiölle mahdollisimman hankalaksi ja aikaa vieväksi.

Autoilijan ei pidä reagoida määrättyyn valvontamaksuun ennen kuin valvontamaksusta lähetetään muistutus tai maksuvaatimus ajoneuvorekisterissä merkitylle haltijalle tai omistajalle. Tämän jälkeen tehdään todistettavasti reklamaatio ja ilmoitetaan että maksumuistutuksen saanut ajoneuvon haltija tai omistaja ei ole toiminut kuljettajana eikä siten myöskään ole mahdollisesti syntyneen pysäköintisopimuksen toinen osapuoli. Näyttövastuu on yksinomaan valvontayhtiöllä. Aikaisemmissa oikeuspäätöksissä, kuten myös korkeimman oikeuden päätöksen tulkinnasta voidaan todeta, että valvontayhtiön haasteellinen asema todistaa sopimuskumppaninsa ei ole peruste kääntää todistustaakka ajoneuvon kuljettajasta. Eli valvontayhtiön hokema ajoneuvon omistajan tai haltijan velvollisuudesta kertoa kuljettaja korkeimman oikeuden päätökseen perustuen on puhdasta propagandaa.

Ajoneuvon omistaja ja haltija eivät ole siis millään tavoin velvollisia kertomaan ajoneuvon kuljettajaa. Pääsääntöisesti edes tuomioistuin ei voi velvoittaa tähän.

Tällaisessa tapauksessa voi yrittää vastavuoroista rahastusta ja pyrkiä tekemään sopimus valvontayhtiön kanssa. Eli maksumuistutuksen saanut ajoneuvon haltija tai omistaja lupaa selvittää ajoneuvon kuljettajan valvontayhtiölle työsuoritusta vastaan. Tästä voi hyvin periä 100 - 150 euroa alkavalta tunnilta. Kuljettaja kerrotaan valvontayhtiölle vasta kun valvontayhtiö on suorittanut maksun sovitusta työstä. Tämän jälkeen rästissä oleva valvontamaksu voidaan maksaa ja riita päättyy hyvällä voitolla. Valvontayhtiö ei tähän todennäköisesti suostu, mutta se ei ole ajoneuvon omistajan ongelma. Jos valvontayhtiö edellyttää ajoneuvon omistajalta tai haltijalta toimenpiteitä sopimuksessa johon omistaja tai haltija ei ole osallisena, on vähintäänkin kohtuullista että toimeksiannosta maksetaan erikseen sovittavan sopimuksen mukainen korvaus.

Yhteenveto
  1. Älä reagoi tuulilasiin kirjoitettuun valvontamaksuun. Valvontayhtiö joutuu lähettämään maksamattoman laskun ajoneuvon haltijalle tai omistajalle. Monesti tämä maksu saattaa tulla perintäyhtiöltä. Älä pelästy. Monet valvontayhtiöt ulkoistavat laskutuksensa suoraan perintäyhtiöille. Odota ajoneuvon omistajalle tai haltijalle postitse lähetettyä maksuvaatimusta.
  2. Todistettavasti reklamoi ja kiistä maksuvaatimus sillä perusteella, että et ole ollut ajoneuvonkuljettaja etkä siten myöskään heidän väittämänsä sopimuksen toinen osapuoli. Yksi reklamaatio riittää. Älä ala väittelemään.
  3. Älä välitä uhkailuista. Jos uhkailu on konkreettista, tee asiasta rikosilmoitus.
  4. Tarjoa mahdollisuutta selvittää ajoneuvon kuljettaja työsuoritusta vastaan. Tämä on sinulle täysin vapaaehtoista. Työsuorituksesta veloitat erikseen sovittavan palkkion. Palkkion maksamisen jälkeen kerrot ajoneuvon kuljettajan ja maksat valvontamaksun.
  5. Mikäli tapaus siirretään perintään, älä pelästy. Yksityinen pysäköintivalvontamaksu ei ole ulosottokelpoinen ilman oikeudenpäätöstä. On tärkeää kiistä maksu todistettavasti myös perintäyhtiölle.
  6. Kiistämisen jälkeen valvontayhtiön on päätettävä maksun viemisestä käräjäoikeuteen. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, koska valvontayhtiöllä on oikeudessa näyttövelvollisuus sopimuskumppanistaan. Sopimusriidoissa ei voi vaatimuksia kohdistaa mielivaltaisesti kenelle tahansa.
  7. Yksityinen pysäköinninvalvonnan takana ei ole vielä lainsäädäntöä. Valvontayhtiöt ovat näyttökysymyksissä täysin omillaan.
  8. Edellä kuvatun tapaisessa toiminnassa ei ole kyse rikoksesta, vaan sopimusoikeudellisista kysymyksistä.
Kuulostaako helpolta? Toiminta ei ole sen arveluttavampaa kuin yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden toiminta kokonaisuudessaan. Kaikista huolestuttavinta koko kehityksessä on, että Suomeen on luotu nyt järjestelmä korkeimman oikeuden siunauksella, joka mahdollistaa kirjaimellisesti rikollisille vapaan temmellyskentän.

Huomionarvoista on myös tunnustaa, että yksityisen valvonnan palveluiden tilaajien moraali on käytännössä sammunut kuin saunalyhty. Valvontayhtiöiltä palveluja tilaavia taloyhtiöitä, yrityksiä, jopa viranomaisia ja kauppakeskuksia valvontayhtiöiden toimintamallit ja -menetelmät eivät voisi vähempää kiinnostaa. Heidän mielestään tarkoitus pyhittää keinot. Aivan kuten rikollisessa toiminnassa kuuluukin.

Lue myös:
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
LUKIJAN ARTIKKELI: Korkeimman oikeuden tuomio kelvottomasti perusteltu
Pitääkö yksityinen pysäköintivalvonta maksu maksaa

Lue:
Korkeimman oikeuden päätös