Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

tiistaina, maaliskuuta 26, 2013

LUKIJAN ARTIKKELI: Kaatuuko yksityinen pysäköinninvalvonta Henkilötietolain väärinkäyttöön?

Tässä on arvioitavaksenne tapaus, jonka helsinkiläinen lakiasiaintoimisto on saattanut tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi 7.3.2013. Kantelun tarkoitus on selvittää voiko yksityinen pysäköinninvalvonta jatkua nykyisellään sen rikkoessa tosiasiallisesti useissa tapauksissa henkilötietolakia. Osallisten yritysten, sekä asianomistajan nimet on vaihdettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Tapahtumat lyhyesti

Yksityishenkilö A sai maksumuistutuksen yksityisoikeudellisen valvontamaksun maksamattajättämisestä, vaikka A ei ole kuljettanut autoa maksun määräämisajankohtana. A reklamoi B Oy:lle maksumuistutuksen vastaanottamista seuraavana päivänä todeten maksun olevan virheellinen, koska hän ei toiminut auton kuljettajana. Tähän B Oy vastasi uhkauksella jatkotoimista ja vaatimuksella osoittaa se henkilö, jonka kanssa B Oy on solminut kyseisen sopimuksen. A toisti ilmoituksensa siitä, että ei ole toiminut auton kuljettajana ja totesi B Oy:n toiminnan olevan henkilötietolain vastaista, sillä henkilörekisteriä ei voida perustaa ilman riittävää käyttötarkoitussidonnaisuutta, kuten asiakassuhdetta. A myös totesi hänestä perustetun henkilötietorekisterin virheelliseksi. B keskeytti perintätoimet A:ta kohtaan, sillä minkäänlaista yhteyttä A:n ja B Oy:n välillä ei voitu todistaa kyseisessä tapauksessa.

Henkilötietolain soveltuminen tapaukseen

C Oy ylläpitää pysäköinninvalvontaa suorittavan B Oy:n henkilötietorekisteriä. Henkilötietorekisteri perustetaan AKE:n haltija- tai omistajatietojen pohjalta, vaikka tällä ei ole mitään tekemistä ajoneuvoa kuljettaneen henkilön kanssa. Tässä kohtaa tapahtuu olennainen rikkomus, joka saattaa kaataa koko toimialan nykykäytännön ja vaikeuttaa ratkaisevasti toimialan toimintaedellytyksiä.

Henkilötietolain 5§ mukaan rekisterinpitäjän tulee käsitellä henkilötietoja laillisesti, noudattaa huolellisuutta ja hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä toimia muutoinkin niin, ettei rekisteröidyn yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojan turvaavia perusoikeuksia rajoiteta ilman laissa säädettyä perustetta. Tässä tapauksessa C Oy on rikkonut A:n yksityisyydensuojaa perustamalla henkilörekisterin A:sta ilman hänen yksiselitteistä suostumustaan. C Oy on myös rikkonut kolmannen osapuolen, eli autoa kuljettaneen henkilön yksityisyydensuojaa informoimalla A:ta tämän henkilön liikkeistä tiettynä ajankohtana (maksumuistutuksesta käy ilmi aika ja paikka, jolloin auto on ollut pysäköitynä). C Oy ei ole myöskään yrittänyt selvittää onko A oikea henkilö rekisteröintitarkoitukseen tai pyytää lupaa A:lta ennen virheellisen rekisterin perustamista. Henkilötietolain 8§ mukaan Henkilötietoja saa käsitellä ainoastaan mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät (lain teksti kursivoitu selkeyden vuoksi):

1) rekisteröidyn yksiselitteisesti antamalla suostumuksella. A ei ole antanut suostumusta.

2) rekisteröidyn toimeksiannosta tai sellaisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, jossa rekisteröity on osallisena, taikka sopimusta edeltävien toimenpiteiden toteuttamiseksi rekisteröidyn pyynnöstä. A ei ole antanut toimeksiantoa tai ollut osallisena mihinkään sopimukseen.

3) jos käsittely yksittäistapauksessa on tarpeen rekisteröidyn elintärkeän edun suojaamiseksi. Kyseessä ei ole edun suojaaminen A:n kannalta.

4) jos käsittelystä säädetään laissa tai jos käsittely johtuu rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tai sen nojalla määrätystä tehtävästä tai velvoitteesta. Kyseessä ei ole rekisterinpitäjän velvoite.

5) jos rekisteröidyllä on asiakas- tai palvelussuhteen, jäsenyyden tai muun niihin verrattavan suhteen vuoksi asiallinen yhteys rekisterinpitäjän toimintaan. A:lla ei ole minkäänlaista suhdetta rekisterinpitäjään.

6) jos kysymys on konsernin tai muun taloudellisen yhteenliittymän asiakkaita tai työntekijöitä koskevista tiedoista ja näitä tietoja käsitellään kyseisen yhteenliittymän sisällä. Ei sovellu tapaukseen.

7) jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän toimeksiannosta tapahtuvaa maksupalvelua, tietojenkäsittelyä tai muita niihin verrattavia tehtäviä varten. Kyseessä ei ole maksupalvelu tai muu verrattava tehtävä, vaan yksityisoikeudellinen sopimusasia, jossa sopimukseen vetoavan osapuolen tulee näyttää sopimuksen syntyneen.

8) jos kysymys on henkilön asemaa, tehtäviä ja niiden hoitoa julkisyhteisössä tai elinkeinoelämässä kuvaavista yleisesti saatavilla olevista tiedoista ja näitä tietoja käsitellään rekisterinpitäjän tai tiedot saavan sivullisen oikeuksien ja etujen turvaamiseksi. Ei sovellu tapaukseen.

9) jos tietosuojalautakunta on antanut käsittelyyn 43 §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan. Tietosuojavaltuutettu on todennut 28.8.2007 päivätyssä lausunnossaan Dnro 1966/452/2006 millainen yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvä toiminta mahdollistaa henkilörekisterin ylläpidon:

On katsottava, että B Oy:n oikeus käsitellä henkilötietoja perustuu henkilötietolain 8§:n 1 momentin 5 kohtaan. Sen mukaan henkilötietoja saadaan käsitellä, jos rekisteröidyllä on asiakas- tai palvelussuhteen, jäsenyyden tai muuhun niihin verrattavan suhteen vuoksi asiallinen yhteys rekisterinpitäjään (yhteysvaatimus).”

A:lla ei ole tai ole ollut minkäänlaista suhdetta rekisterinpitäjään C Oy:öön tai valvontamaksun kirjoittaneeseen B Oy:öön.

"Henkilötietojen luovuttaminen voi tapahtua 1 momentin 5 kohdan nojalla vain, jos henkilötiedon luovuttaminen kuuluu tavanomaisena osana kysymyksessä olevan toiminnan harjoittamiseen edellyttäen, että tarkoitus, johon tiedot luovutetaan, ei ole yhteensopimaton henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kanssa ja että rekisteröidyn voidaan olettaa tietävän henkilötietojen tällaisesta luovuttamisesta. "
A:n ei voida olettaa tienneen henkilötietojensa luovuttamisesta ja toiminta on nimenomaisesti yhteensopimaton laissa määrätyn henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kanssa.

Tapaukseen ei sovellu myöskään Henkilötietolain 4. Luvun erityisiä tarkoituksia varten sallimat käyttötarkoitukset, kuten 14§ tutkimus, 15§ tilasto, 16§ viranomaisen suunnittelu- ja selvitystehtävät, 17§ henkilömatrikkeli 18§ sukututkimus, 19§ Suoramarkkinointi ja muut osoitteelliset lähetykset.

Voidaan siis kiistatta todeta, että henkilötietolain määräyksiä on yksiselitteisesti rikottu suostumuksen tai käyttötarkoitussidonnaisuuden puuttuessa.

Henkilötietolain esitöissä (HE 49/1986 s. 3) lausutaan, että yksityisyyden suojan tarkoituksena on antaa kansalaiselle oikeus yksityiselämään ilman perusteetonta ulkopuolista puuttumista ja että yksityisyyden suojaan kuuluu muun muassa oikeus vaikuttaa itseään koskevien tietojen käyttöön. A:lle ei annettu tätä mahdollisuutta, eikä sitä anneta kenellekään muullekaan, jotka joutuvat B ja C Oy:n mielivaltaisen yhteistoiminnan kohteeksi. Laittomaan henkilörekisteritietoon perustuvilla taloudellisilla seuraamuksilla uhkaaminen on lain esitöiden tarkoittamaa yksityiselämään perusteetonta ulkopuolista puuttumista.

Korkein oikeus on todennut ratkaisussaan KKO:1998:85:

"Henkilörekisterissä olevien henkilötietojen luovuttaminen vastoin rekisteröidyn suostumusta muuhun käyttötarkoitukseen kuin siihen, mihin tiedot oli rekisteröity, on tyypillisesti yksityisyyden suojan perustavoitteiden vastaista. Tällöin loukataan rekisteröidyn henkilön oikeutta tietää ja päättää itseään koskevien tietojen käytöstä. Tällainen tietojen luovuttaminen toteuttaa siten henkilörekisterilain tarkoitetun yksityisyyden suojan loukkaamisen tunnusmerkistön."

Vastaavasti henkilörekisterin perustaminen ilman henkilön suostumusta ja käyttötarkoitussidonnaisuutta soveltuu KKO:n tapaukseen ja täyttää yksityisyyden suojan loukkaamisen tunnusmerkistön.

On oletettava, että useimmat ihmiset pelästyvät jatkuvia oikeustoimilla uhkaavia kirjeitä, ja maksavat valvontamaksun, vaikka se on tullut heille virheellisesti. C Oy:n toiminta vaarantaa lain tarkoittamalla tavalla henkilön yksityisyydensuojan lisäksi heidän etuja, oikeuksiaan ja varallisuusaseman. Koska C Oy rikkoo lakia taloudellisen hyödyn tavoittelussa on toimintaan puuttuminen ja virheellisen käytännön korjaaminen ensiarvoisen tärkeää.

Asiasta on tehty 7.3.2013 tietosuojavaltuutetulle kantelu, jossa vaaditaan tietosuojavaltuutettua velvoittamaan yksityisellä pysäköintitoimialalla toimivat yritykset muuttamaan käytäntöjään niin, että he voivat varmistua rekisteröitävän henkilön henkilöllisyydestä tai vastaavasti pyytämään suostumusta rekisterin perustamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa toiminnan vaikeutumista siinä määrin, että sen jatkaminen ei ole mahdollista. Lisäksi asiassa suunnitellaan rikosilmoituksen tekemistä. Mainitussa KKO:n tapauksessa henkilörekisteririkkomuksen tehnyt yritys tuomittiin menettämään rikoshyötynä rikkomuksen seurauksena saatu tulo. Valtion kassa kilisisi mukavasti.

Mitäs lukijat ovat mieltä?

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lisätietoja saa osoitteesta http://www.nordstromlaki.fi

tiistaina, maaliskuuta 12, 2013

Yksityistä pysäköinninvalvontaa rajoittava lakihanke etenee

Hallitus on viime syksynä antanut eduskunnalle esityksen pysäköinninvalvonnassa avustamista koskevaksi lainsäädännöksi. Eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu ja asia lähetettiin lakivaliokunnan käsiteltäväksi. Hallintovaliokunnan sekä perustuslakivaliokunnan on määrä antaa lakivaliokunnalle omat lausuntonsa asiassa. Hallintovaliokunnan lausunto on jo valmistunut ja perustuslakivaliokunnassakin asiantuntijakuuleminen on saatu päätökseen ja lausunto valmistunee lähiaikoina. Lakiesitys saataneen  eduskunnan käsittelyyn vielä kuluvan kevään aikana. Alun perin lain oli tarkoitus astua voimaan jo 1. maaliskuuta, mutta asian valiokuntakäsittely on kestänyt odotettua pitempään. Lain on ehdotettu astuvan voimaan neljän kuukauden kuluttua sen säätämisestä. Todennäköisesti laki saadaan voimaan vielä kuluvan vuoden aikana. 

Lakiesityksessä pysäköinninvalvontaa koskeva lainsäädäntö ehdotetaan järjestettäväksi niin, että pysäköinninvalvonnasta huolehtivan kunnan pysäköinninvalvoja tai poliisi voisi käyttää yksityisellä alueella apunaan sellaista yksityistä toimijaa, jolla olisi pysäköinninvalvontalupa. Yksityisten toimijoiden roolia pysäköinninvalvonnassa rajoitetaan siten, että perustuslain 124 §:stä johtuvat vaatimukset täyttyvät. Yksityisille jäisi vain viranomaisia avustava rooli ja päätökset seuraamuksista tekisi aina julkisyhteisön palveluksessa oleva virkamies. Pysäköintiä ja joutokäyntiä koskevien säädösten rikkomisesta määrättäisiin pysäköintivirhemaksu -niminen hallinnollinen maksuseuraamus, jonka saajana olisi valtio tai kunta. Pysäköinninvalvontaluvan hankkineelta yksityiseltä toimijalta palveluksia tilaava viranomainen voisi sopia palvelun tarjoajan kanssa vapaasti palvelun hinnasta, sen suuruuteen laki ei puuttuisi. Myös kiinteistönomistaja voisi maksaa pysäköinninvalvonnassa viranomaisia avustavalle yritykselle alueensa valvonnasta. Itse pysäköintivirhemaksun suuruudesta määrättäisiin Sisäasiainministeriön asetuksella, kuten nykyäänkin. Sitä ei voi poliisi tai kunta, yksityisestä toimijasta puhumattakaan, päättää.

Julkisessa keskustelussa on toisinaan esitetty sellaisia väitteitä, että ehdotettu uusi laki ei kieltäisi nykyisenkaltaista sopimusoikeuteen perustuvaa yksityistä pysäköinninvalvontaa, vaan toiminta voisi jatkua entisellään uudesta laista huolimatta ja ainoastaan muutama yksittäinen yritys saattaisi muuttaa toimintamallinsa uuteen oikeudelliseen viitekehykseen. Tällaiset väitteet ovat kuitenkin arkitodellisuudesta vieraantuneiden teoreetikkojen harhaista ja tosielämälle vierasta horinaa. Lakiesityksen perusteluista ja mm. oikeusministerin lakiesityksen lähetekeskustelussa käyttämistä puheenvuoroista ilmenee selvästi, että uuden lain nimenomaisena tarkoituksena on lopettaa nykyiseen toimintaan liittyvät oikeudelliset epäselvyydet ja tehdä pysäköinninvalvonnasta selkeästi viranomaistoimintaa, jossa yksityisillä toimijoilla voi olla vain avustava rooli, mutta ei itsenäistä "sakotusvaltaa". 

Hallintovaliokunnan lausunnossa on todettu tästä asiasta seuraavaa:

Esityksessä on lähdetty siitä, että yksityisten toiminta pysäköinninvalvonnassa tulee säännellyksi ehdotetuilla laeilla. Esityksen mukaan kunnallista pysäköinninvalvojaa tai poliisia saa pysäköinninvalvonnassa avustaa vain pysäköinninvalvontaluvan haltija ja laissa säädetyt edellytykset täyttävä henkilö. Tarkoituksena on sulkea pois muunlainen yksityisten toiminta pysäköinninvalvonnassa. Lakien voimaantulon jälkeen yksityisten toiminta pysäköinninvalvonnassa järjestyisi mainittujen lakien mukaisesti.

Jos laki siis säädetään pääpiirteittäin ehdotetun sisältöisenä, se tulee olemaan kuolinisku nykyiselle yksityiselle pysäköinninvalvontabisnekselle. Hallituksen esityksen perusteluissa on arvioitu, että valtaosa nykyisistä toimijoista tulisi uuden lain myötä lopettamaan toimintansa ja pysäköinninvalvontalupia tultaisiin hakemaan verrattain vähän. Jotkin pysäköinninvalvontayritykset sekä pysäköintialan etua valvova Suomen Pysäköintialan liitto ry ovat lakiesityksen johdosta oikeusministeriölle antamissaan lausunnoissa tosin kiinnittäneet huomiota siihen, että lakiesitys ei niiden mukaan kieltäisi nykyisen mallin mukaista sopimusperusteista valvontaa. Siitä huolimatta valvontayhtiöt ovat lausunnoissaan suhtautuneet jyrkän torjuvasti ehdotettuun lakiin ja itsekin arvioineet sen merkitsevän toiminnan lopettamista suurelle osalle alan toimijoista. Miksi näin, jos lakiesitys ei millään tavalla vaikuttaisi niiden oikeuteen harjoittaa sopimusperusteista valvontaa? Raivoisa uuden lain vastustaminen valvontayhtiöiden taholta osoittaa, että ne eivät itsekään vakavissaan usko toiminnan voivan jatkua laista huolimatta.

On sinänsä aivan totta, että kun säädetään laki, siitä kannattaisi kerralla tehdä mahdollisimman yksiselitteinen ja selkeä, jolloin väärien tulkintojen riski pienenisi. Tätä on edellyttänyt mm. Autoliitto ry, jonka lausunnon mukaan:

Uudessa laissa tulee yksiselitteisen selvästi kieltää hallituksen esityksessä selostettu reaalisopimusmalliin perustuvien valvontamaksujen määrääminen ja perintä. Tällä tavalla tulee myös estää nykyisen toimintamallin muuntautuminen muodollisesti uudenlaiseksi valvonnaksi, jota harjoitetaan vuosia ennen sen oikeudellisen perusteen varmistumista.

Koko parkkifarssi ja sen pian odotettavissa oleva päätös toimivat hyvänä muistutuksena siitä, miten vallan kolmijako-oppiin vahvasti pohjautuvissa säädösoikeudellisissa oikeusjärjestelmissä lainsäätäjä, Suomessa siis eduskunta, sanoo aina viimeisen sanan oikeudellisesti kiistanalaisissa asioissa. Anglosaksisissa maissa noudatetussa Common law -järjestelmässä tilanne on täysin päinvastainen, eli ylimmät tuomioistuimet voivat siellä kumota lainsäädäntövaltaa käyttävän elimen hyväksymän lainsäädännön, jos ne pitävät sitä perustuslain vastaisena.

Korkein oikeus unohti perustuslain kokonaan antaessaan ennakkopäätöksensä KKO 2010:23. Tästä seurasi perustuslain vastainen oikeustila, jonka korjaamiseksi piti ryhtyä muuttamaan lakia. Uuden lain myötä korkeimman oikeuden ratkaisu menettää merkityksensä ja se jää nolona esimerkkinä oikeushistoriaan yhtenä korkeimman oikeuden epäonnistuneimmista ratkaisuista.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Uuden parkkisakko-oikeudenkäynnin oudot piirteet
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia

tiistaina, maaliskuuta 05, 2013

LUKIJAN ARTIKKELI: Avain Asumisoikeus Oy - asumisen suurin vihollinen

Kiitos aikaisemmista artikkeleista liittyen Avain Asumisoikeus Oy:n harrastamaan mielivaltaisiin vastikkeiden korotuksiin.

Avain Asumisoikeus Oy:n tähtiin kohoavat vastikkeet karkoittavat asukkaat
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä, osa 2

Suomessa asumisoikeusjärjestelmä on perseestä. Kyse ei ole mistään muusta kuin asukkaiden rahastamisesta. Asumisoikeusyhtiöitä on lukuisia, mutta pahin esimerkki on Avain Asumisoikeus Oy, jonka kohdalla voidaan perustellen todeta, että valvova viranomainen ARA on antanut Avara Asunnot Oy:stä pois potkitulle toimitusjohtaja Perttu Liukulle, virallisen oikeuden Avain Asumisoikeus Oy:n omistamien asumisoikeusasunnoissa asuvien asukkaiden häikäilemättömään ryöstöön ja lypsämiseen. Kun yksittäinen henkilö pääsee "yleishyödylliseksi" tarkoitetun asumistuotantomuotoa harjoittavan yhtiön suuromistajaksi, on lopputulos selvä. Ainoastaan ARA:ssa toimivat virkamiehet ovat niin aivokuolleita ja sisäsiittoisia etteivät pysty näkemään ongelmaa tässä yhtälössä. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Sen tiedän että haulikolla on ARA:ssa töitä.

Tässä kohdin pyytäisin blogistia näyttämään sen erinomaisen kuvan vastikkeiden kehittymisestä.


Tuohon kuvaan voi korjata viime vuoden lopussa tulleessa kirjeessä ilmoitettu ja helmikuussa 2013 voimaan astuva vastikkeen korotus, joka tällä kertaa oli huimat 9 %. Kymmenessä vuodessa vastike on melkein kaksinkertaistunut!

ARA:n ohjeilla on aikaisemminkin pyyhitty persettä. En tiedä onko viranomaiset tyhmiä vai voimattomia vai ainoastaan aivokuolleita.

"Asumisoikeusjärjestelmän perustavoitteita on asumiskustannusten kohtuullisuus. Käyttövastikkeen määräytyminen omakustannusperiaatteen mukaan on tärkein keinovarmistaa valtion tuen kohdentuminen asukkaalle. Tämä tarkoittaa sitä, että asumisoikeushuoneistojen haltijoilta saa periä asuinhuoneistosta käyttövastikettaenintään määrän, joka tarvitaan kattamaan asuntojen ja niihin liittyvien tilojenrahoitusmenot ja hyvän kiinteistönpidon mukaiset menot." (ARA)

Kun asumisoikeusjärjestelmä kopioitiin Ruotsista siihen muistettiin ottaa Ruotsin järjestelmän huonoimmat puolet ja lisättiin isolla kauhalla normaalille elämälle liittyviä vieraita piirteitä. Onko se ihme? Koko asumisoikeuslaki tehtiin vain ja ainoastaan rakennuttajien ehdoilla. Sitten vielä väitetään ettei Suomessa ole korruptioita. Samat firmat antavat poliitikoille vaalitukea ja kun aika koittaa samat poliitikot ovat säädättämässä tukijoilleen heidän itsensä näköisiä lakeja. Lex Karpela ja Lex Nokia eivät todellakaan olleet ensimmäisiä yritysmaailman ehdoilla tehtyjä lakeja. Jos joku sanoo ettei suomalainen poliittinen kenttä ole korruptoitunut voi mennä ladon taakse ja ampua itsensä. Jokaikinen poliittinen nassu joka katselee teitä illan uutisissa on korruptoitunut pikku paska. Ainoa ero joidenkin välillä on, että kaikki eivät ole vielä jääneet kähminnästä kiinni. Jälkeenpäin asumisoikeuslakia yritettiin keinotekoisesti korjata silmänlumeeksi, mutta mitään merkittäviä muutoksia siihen ei tehty. Se olisi ollut vastoin rakennuttajien tahtoa eli käytännössä poliitikkojen vaalitukien ehtojen vastaista.

Palataan asiaan. Tällä hetkellä ensimmäiset asumisoikeusasunnot tulevat 20-30 vuoden ikään ja asukkaiden maksamat yhtiölainaosuudet pitäisi käytännössä olla loppuun maksettu ja vastikkeiden pudota rajusti. Todellisuudessa yksikään asumisoikeusyhtiö ei ole maksanut kuin korkoja lainoista ja pääoma on edelleen entisellään. Rahoista suurin osa joita ei käytettykään lyhentämiseen on mennyt omistajien taskuun, jotka sitten ajavat hienoilla saksalaisilla autoillaan katsomaan rapistuvia asumisoikeustaloyhtiöitä. Rapistuminenkin on näköjään liikaa kun mitään ei saa uusia. Tämä muuten on Avain Asumisoikeus Oy:n virallinen ohje. Ei saa uusia pitää korjata paikkaamalla paikan päälle. Räikeimpänä esimerkkinä on haljennut WC-pytty naapurilla jota ei saanut vaihtaa, vaan se piti liimata.

Avain Asumisoikeus Oy mainostaa asuntojaan turvallisena asumismuotona. Paskan marjat. Kuten blogistinkin aikaisemmissa artikkeleissaan kertoo. ARA on mennyt hyväksymään asumisoikeusasuntoyhtiön muuttamisen kovanrahan asunnoiksi kun asunnot eivät käyneet kaupaksi korkeiden vastikkeiden takia. Eipä tietenkään, ensin omistajayhtiö nostatti vastikkeita, kuten Avain Asumisoikeus Oy tekee nyt, ajoi asukkaat pois ylikorkeilla vastikkeilla ja kun asunnot tyhjenivät ARA:n ääliövirkamiehet antoivat luvan hallintamuodon muuttamiselle.

En epäile yhtään etteikö Avain Asumisoikeus Oy:n omistajat halua samaa. Eihän kukaan halua pitää köyhiä asumisoikeusasukkaita asunnoissa kun vastikkeita härskisti korottamalla saadaan ne viranomisten myötävaikutukselle muutettua kovanrahan tuottaviksi asunnoiksi. Saa sitten johtajat ostettua vaimolleenkin sen kalliin saksalaisen. Paljonko yksittäiset viranomaiset tästä hyötyvät? Kuinka paljon heille on maksettu? Kukaan ei pysty sössimään mitään niin pahasti kuin Suomen asumisoikeusjärjestelmää, ellei kyse ole sitten tahallisesta teosta, kuten onkin. Eivät poliitikot ruokkivaa kättä pure.

Hyvät ihmiset. Netistä löytyy paljon tietoa asumisoikeusjärjestelmästä ja Avain Asumisoikeus Oy:stä. Haluan kuitenkin kaikille nuorille ihmisille joilla muutenkin työelämän suhdanteet tuovat epävarmuutta epätyypillisine työsuhteineen. Kun asuntoa etsitte, kiertäkää Avain Asumisoikeus Oy ja muut asumisoikeusasuntoja tarjoavat yhtiöt kaukaa!

Itse olen viimein pääsemässä pois tästä kurimuksesta. Menen asumaan vuokralle. Sekin on halvempaa kuin kantaa rahaa asumisoikeusyhtiöiden omistajien pohjattomaan taskuun!

oikeusjakohtuus.blogspot.com