Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

maanantaina, maaliskuuta 31, 2014

Oy ParkPatrol Finland Ab konkurssiin - valvontamaksuja ei yritetty periä oikeusteitse

Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittanut Oy ParkPatrol Finland Ab on haettu konkurssiin 18.2.2014. Yhtiö oli yksi viidestä suuresta pysäköinninvalvonta-alan yrityksestä Suomessa. Yhtiö oli perustettu vuonna 2008 jatkamaan alkuvuonna 2009 konkurssiin joutuneen PP Pysäköinninvalvonta Oy:n toimintaa, jota harjoitettiin aputoiminimellä Parkpatrol.

Yhtiön kaupparekisteriin ilmoittamien tilinpäätöstietojen perusteella yhtiön toiminta on ollut kannattavaa. Taseesta käy kuitenkin ilmi, että sen loppusummasta lähes kolme neljäsosaa on erilaisia saamisia ja vain reilu neljäsosa reaalista varallisuutta. Voitollisen tuloksen realisoituminen olisi siis edellyttänyt saamisten kotiuttamista ainakin pääosin. Saamisten kirjaaminen luottotappioiksi painaa tuloksen rajusti negatiiviseksi. Yhtiö olikin tosiassa erittäin velkainen.

Konkurssiin hakeutuminen johtuu siis käytännössä siitä, että yhtiö ei kykene kotiuttamaan saataviaan eli toisin sanoen perimään määräämiään pysäköinninvalvontamaksuja. Velkomuskanteita valvontamaksunsa maksamatta jättäneitä autoilijoita vastaan ei siis lopulta nostettu edes viimeisenä keinona pakon edessä, kovasta päinvastaisesta uhkailusta huolimatta.

Pysäköinninvalvonta-alalla odotellaan nyt uutta lainsäädäntöä ja toivotaan sen mahdollistavan toiminnan jatkamisen. Nykytilassa ei millään alan toimijoista tunnu olevan intressiä lähteä testaamaan oikeudessa, miten pysäköinninvalvontamaksua koskeva velkomuskanne menestyisi. Yksityistä pysäköinninvalvontamaksua voidaankin tällä hetkellä pitää täysin vapaaehtoisena maksuna. Valvontayhtiöillä ei ole keinoja periä saataviaan, jos maksukehotuksen saanut kiistää tehneensä pysäköintiä koskevan sopimuksen maksua vaativan valvontayhtiön kanssa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:

Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa


sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2014

Nopsa-kodit - asumisoikeusasuntoja ohi jonon?

Asokodit mainostaan Nopsa-koteja joissa asunto luvataan hakijalle 10 päivän sisällä. Nopsa-kodit ovat asumisoikeusasuntoja.

Asumisoikeusasuntojen myyntiä on säädelty lailla asumisoikeusasunnoista (16.7.1990/650). Asumisoikeuden hakija hakee kunnalta järjestysnumeron. Rakennuttajan on myytävä asumisoikeusasunto sille hakijalle jolla on pienin järjestysnumero. Laki ei mahdollista vapaiden asumisoikeusasuntojen kohdistamista tietyille kohderyhmälle. Asuntoa on aina tarjottava kaikille sitä hakeneille ja annettava pienimmän järjestysnumeron haltijalle. Rakennuttaja hakee lopulliselle asunnonmyynnille luvan kaupungilta. Kaupungin velvollisuus on huolehtia että asunnot jaetaan oikein järjestysnumeroiden mukaisesti.

Miten Asokodit voi luvata asumisoikeusasunnon 10 päivässä avaimet käteen periaatteella?

Ei mitenkään. Kyse on joko asumisoikeusasuntojen jakamisesta lainvastaisesti ohi muiden asuntoa hakeneiden tai jos lakia on todellakin tarkoitus noudattaa, kyse on lainvastaisesta ja perättömästä markkinoinnista.

Asokodeilta asumisoikeusasuntoa haetaan nettipalvelun kautta täyttämällä asuntohakemus. Asuntohakemukseen määritellään pyydetyt yhteystiedot, kunnalta saatu järjestysnumero sekä hakukohteet. Hakukohde voi olla ”haen kaksioita Helsingistä” tai haku voi kohdistua vapaisiin ja vapautuviin asuntoihin tietyissä taloyhtiöissä.

Nopsa-kodit ovat Asokotien asumisoikeusasuntoja joita Asokodit eivät ole saaneet myydyksi kolmen kuukauden sisällä. Kolme kuukautta on laissa määritelty takaraja jonka sisällä Asokotien on palautettava pois lähtevälle asukkaalle hänen maksamansa asumisoikeusmaksu indeksikorotuksella tarkistettuna. Asokodeille olisi tietysti tärkeää saada asunto myydyksi silloin kun asunnon vastikkeen maksuvelvollisuus on edelleen pois lähtevällä asukkaalla. Tästä ongelmasta huolimatta laki ei tunne mitään määräaikaa jonka jälkeen Asokodit saisi myymättä jääneen asunnon siirtää pois vapaana olevien asuntojen listalta ja tarjota asuntoa vain tietylle kohderyhmälle.

Näin Asokodit kuitenkin tekee. Tämän pystyy varmistamaan esimerkiksi vertailemalla vapaana olevia asumisoikeusasuntoja Asokotien asuntohaussa ja toisaalta erillistä listaa Nopsa-kodeista. Kun asumisoikeusasunto on siirretty Nopsa-kodiksi se ei ole enää haettavissa vapaana asumisoikeusasuntona.

On täysin mahdollista ja erittäin todennäköistä, että sen jälkeen kun asumisoikeusasunto on siirretty Nopsa-kodiksi tekee uusi Asokotien asiakas hakemuksen tai olemassa oleva asiakas vaihtaa hakemuksensa hakuehtoja siten, että Nopsa-kodiksi merkitty asunto tulee haun piiriin. Nopsa-kodiksi merkitty asunto on tällöin lain mukaan tarjottava myös näille hakijoille. Asokotien kannalta ei ole mitenkään selvää että pienimmän järjestysnumeron omaava henkilö on se joka hakee Nopsa-kotia ja jolle kyseinen asunto Asokodeilta kymmenessä päivässä luvataan.

Todennäköisintä on, että Asokodit tarjoaa asunnon ainoastaan Nopsa-kotia hakevalle eikä ota huomioon että kyseistä asuntoa pitää tarjota myös muille hakijoille jotka eivät ole sitä hakeneet Nopsa-kotina.

Miten on mahdollista että kaupunki hyväksyy lainvastaisen menettelyn?

Kaupunki luottaa rakennuttajan antamaan tietoon siitä ketkä asuntoa ovat hakeneet. Jos kaupunki saa tahallisesti tai tahattomasti vääristeltyä tieto rakennuttajalta on kaupungin lopullinen hyväksyntä virheellinen ja siten lain vastainen.

Käytännössä rakennuttaja toimittaa listan kaupungille asuntoa hakeneista järjestysnumeroineen ja kaupunki varmistaa että asunto menee pienimmän järjestysnumeron haltijalle. Jos rakennuttaja, kuten Asokodit eivät edes tarjoa asuntoa kaikille asuntoa hakeneille, osa hakijoista ohitetaan. Kaupunki ei varmista sitä onko hakijoita ohitettu vaikka heidän laissa määräämä velvollisuus on tehdä näin.

Nopsa-kotien osalta kaupungille päätyvässä lopullisessa listassa hakijoista on vain ne henkilöt tai henkilö joille asuntoa Asokodit on päättänyt tarjota. Eli sille Nopsa-kotia kymmenessä päivässä hakeneelle.

Miksi hakijat eivät sitten valita väärästä kohtelusta?

Jos henkilö hakee esimerkiksi kolmiota Helsingistä ja hänelle ei asuntoa koskaan tarjota, ei hän voi tietää että hänet on ohitettu hakuprosessissa. Hakulistat ja hyväksynnät eivät myöskään ole julkista tietoa joten asian paljastuminen on erittäin epätodennäköistä.

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto joka hallinnoi asumisoikeusasukkaiden hyväksymistä pääkaupunkiseudulla on erinomainen esimerkki siitä kuinka helposti asumisoikeusasuntoja jaetaan ohi jonon väärille hakijoille. Viranomaisen kyvyttömyys hoitaa lakisääteistä tehtävää on surkea ja asenne tehtävän antamaan vastuuseen on kuvottava.

Tiesitkö että asumisoikeusjärjestelmä tuhottiin jo ennen sen syntymää?

Asokodit on SATO:n ja VVO:n yhteisomistama. Ei tarvitse mennä pitkälle historiassa löytääkseen väärinkäytöksiä. Vuosituhannen vaihteessa SATO jakoi asumisoikeusasuntoja täysin ohi jonon ja Helsingin kaupunki kylmästi hyväksyi hakemukset. Helsingin kaupunki yritti kaikin keinoin vetääntyä vastuusta. SATO pääsi puolestaan pälkähästä tekemällä erillisen korvaussopimuksen niiden kanssa jotka vääryyden huomasivat. Suurin osa ei huomannut.

Asumisoikeusjärjestelmä oli susi jo syntyessään. Se on kaukana ruotsalaisesta esikuvastaan. Järjestelmä raiskattiin ennen syntymäänsä kun silloiset poliitikot suostuivat rakennuttajien vaatimuksiin asumisoikeusjärjestelmän mukauttamisesta rakennuttajan tarpeiden mukaisesti. Poliitikkoja ei asukkaiden oikeudet ja edut kiinnostaneet.

90-luvulla rakennettujen asumisoikeusyhtiöiden lainoja ei ole lyhennetty ja varat on siirretty rakennuttajayritysten omistajien pohjattomiin taskuihin. Asokodit on hävinnyt vastikekiistan liikaa perityistä vastikkeista. Sama meno kuitenkin jatkuu. Yleishyödyllisyys on puolestaan kaukana Avain Asumisoikeus Oy:n koplauksissa jossa yleishyödyllinen yhtiö joutui yksityisen ja ahneen sijoittajan käsiin. Avain Asumisoikeuden isännöinti ja remontointi ympättiin saman omistajan hallinnoimiin yrityksiin ja asukkaiden lypsäminen kaksin käsin pääsi kunnolla alkuun.

Viranomaisten toiminta on edesvastuuttoman huonoa. Korruptio valvovien viranomaisten , kuten kaupunkien asuntotoimistojen ja ARA:n, sekä rakennuttajien välillä on enemmän kuin todennäköinen. Mikään muu ei voi selittää viranomaisten toimettomuutta ja haluttomuutta puuttuu väärinkäytöksiin.

Asumisoikeusasunnot ovat lisäksi järkyttävän kalliita. Ei tarvitse olla kummoinenkaan neropatti katsoessaan vapaana olevien asuntojen määrää. Ei kukaan haluaa ostaa asuntoa jonka vastike on lain vastaisesti korkeammalla tasolla kuin paikallinen vuokrataso.

Kyllä, asumisoikeuslain mukaan asumisoikeusasuntojen vastikkeet eivät saa ylittää paikallista vuokratasoa (16.7.1990/650 4 LUKU 16§ ). Näin on tapahtunut erityisesti pienemmissä asunnoissa jo kauan sitten. Lain noudattaminen tässäkään kohdin ei näytä kiinnostavan ketään, ei varsinkaan valvovia viranomaisia.

Asokotien väärinkäytökset Nopsa-kotien muodossa ovat huolestuttava piirre. Tosin se ei ole yllätys, onhan SATO yksi sen omistajista.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Avain Asumisoikeus Oy:n vastikkeet nousevat 15% vuosivauhdilla
Avain Asumisoikeus Oy – suuri puhallus ja kuinka se tehtiin
Avain Asumisoikeus Oy on asumisen suurin vihollinen
Avain Asumisoikeus Oy:n tähtiin kohoavat vastikkeet karkottavat asukkaat
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä, osa 2

Lue myös:
Vuokrasopimuksen lyhyt oppimäärä

maanantaina, maaliskuuta 03, 2014

Q&A – Poliisin tekemä henkilöntarkistus

Saako poliisi tosiaan milloin tahansa suorittaa henkilöntarkastuksen? En viitsi eritellä nyt omakohtaista tapausta sen tarkemmin, muuten kuin että Helsingin poliisi pysäytti minut kadulla ja teki henkilöntarkistuksen, kun kysyin mistä minua epäillään, niin vastaus oli että katsotaan ensin mitä löytyy. Pidän itse epätodennäköisenä että poliisi voisi valita sattuman varaisesti henkilöitä ja suorittaa näille tarkastuksen ilman syytä?

Poliisi voi suorittaa henkilöntarkastuksen ainoastaan silloin kun henkilöä epäillään rikoksesta. Sattuman varaiset henkilöntarkastuksen ilman rikosepäilyä eivät ole poliisille sallittuja. Henkilöntarkistus joka tehdään ilman todellista rikosepäilyä on lainvastainen. Tämänkaltaisesta tarkistuksesta on syytä tehdä rikosilmoitus.

Perustuslain (11.6.1999/731) 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Pakkokeinolain (30.4.1987/450) 5 LUKU 10-12§ mukaisesti henkilöntarkistus voidaan tehdä jos on syytä epäillä rikoksesta josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta, lievästä pahoinpitelystä, lievästä vahingonteosta, lievästä petoksesta, näpistyksestä, lievästä kavalluksesta, lievästä luvattomasta käytöstä, lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, murtovälineen hallussapidosta tai lievästä alkoholirikoksesta.

Se, jota ei ole syytä epäillä rikoksesta, saadaan tarkastaa vain, jos erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että tarkastuksessa saatetaan löytää takavarikoitava taikka väliaikaiseen hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon pantava esine tai omaisuus taikka muutoin saada selvitystä rikoksesta.

Poliisilla ei siis ole oikeutta henkilöntarkistukseen ilman selkeää epäilystä rikoksesta. Epäilys kyseisen ja nimenomaisen henkilön tekemästä rikoksesta pitää tietysti olla olemassa ennen tarkastusta. Tullilla ja rajavartiostolla on puolestaan lain määrittämä oikeus tehdä tarkastus myös ilman epäilyä rikoksesta.

Vuonna 2013 Oulussa poliisi suoritti kävelykadulla sattumanvaraisesti huumekoiran avulla tarkastuksia ohi kävelevien ihmisten joukossa. Mikäli koira merkkasi jonkun henkilön poliisi tarkasti hänet ja kirjasi asiasta rikosilmoituksen. Joulukuussa 2013 apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi kannanotossaan (dnro 1870/4/13) Oulun poliisin menettelyn lainvastaiseksi.

"Menettely on pakkokeinolain tarkoittama henkilöntarkastus, johon poliisilla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta ilman rikosepäilyä", toteaa Pajuoja.

Tilanne oli sama myös vuonna 2003 annetussa oikeusasiamiehen päätöksessä (dnro 1634/4/01) jossa kyse oli poliisin tekemästä rippikoululeiriläisten yleistarkistuksesta huumeiden löytämiseksi ilman erityistä rikosepäilyä. Menettely oli lainvastainen.

Ilman rikosepäilyä tapahtuvat poliisin suorittamat henkilöntarkastukset ovat siis lainvastaisia. Yksilön oikeusturvan kannalta on erittäin epäilyttävää että aikaisemmista päätöksistä huolimatta poliisi Suomessa jatkaa toimintaa joka on yksiselitteisesti todettu lainvastaiseksi. Tämänkaltainen toiminta korostaa vain poliisin halua toimia mielivaltaisesti vailla lainmukaista perustetta ja samalla heikennetään entisestään kansalaisten kunnioitusta poliisin toimintaa kohtaan.

Vartijoiden osalta voidaan todeta että oikeudet ovat huomattavasti heikommat kuin poliisilla. Vartijalla on oikeus tehdä tarkastus ainoastaan silloin kun vartijat käyttävät kiinniotto-oikeuttaan. Kiinniotto-oikeus vartijoilla on vain silloin kun henkilö tavataan verekseltään tekemästä rikosta tai pakenemasta. Muissa tapauksissa vartijoilla ei ole oikeutta tehdään minkäänlaista henkilöön kohdistuvaa tarkastusta.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Q&A – Poliisikuulustelu – Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Avattu kassi on luottamuksen passi
Vartijat, valokuvaaminen ja kansalaisten oikeudet
LUKIJAN ARTIKKELI: Lipuntarkastajien mielivalta oikeuttaa agressioihin
Kiinniotto – pidätys – kuulustelu
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus