Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

torstaina, marraskuuta 20, 2014

Mitä kuuluu yksityiselle pysäköinninvalvonnalle?

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman (22.6.2011) mukaan yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädetään laki. Hankkeen toimeenpanosta vastaa oikeusministeriö, joka on valmistellut ja antanut asiassa eduskunnalle hallituksen esityksen syyskuussa 2012 (HE 79/2012 vp). Esityksestä ovat antaneet lausuntonsa hallintovaliokunta (HaVL 18/2012 vp) ja perustuslakivaliokunta (PeVL 23/2013 vp). Tämän jälkeen esitys on siirtynyt eduskunnan lakivaliokuntaan, jossa se on ollut käsiteltävänä lähes kaksi vuotta. Lakihankkeen oletetusta etenemisaikataulusta tai sen viipymisen syistä ei oikeusministeriön hankkeesta vastaava lainsäädäntöjohtaja osannut kertoa tämän tarkemmin.

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva oikeustila on siten aivan sama kuin aikaisemminkin. Pysäköinninvalvontaa harjoittava yhtiö voi pyytää tällaista maksua, eikä valvontamaksun vaatimisessa sinänsä ole mitään lain vastaista – ainakaan silloin, jos maksuvaatimus on esitetty oikealle henkilölle eli ajoneuvon kuljettajalle. Maksuvelvollisuus voi syntyä vain kuljettajan ja valvontayhtiön välille. Näyttövelvollisuus ajoneuvon kuljettajasta on valvontayhtiöllä. Ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkityllä omistajalla tai haltijalla ei maksuvelvollisuutta ole, ellei valvontayhtiö pysty näyttämään tämän toimineen myös kuljettajana. Omistajalla tai haltijalla ei ole myöskään mitään velvollisuutta ryhtyä selvittämään valvontayhtiölle ajoneuvon kuljettajaa.

Edellä selostetun tulkinnan on kuluttajariitalautakunta vahvistanut lukuisissa yksimielisissä ratkaisuissaan. Asia on selkeästi myös yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavien valvontayhtiöiden tiedossa. Ne eivät ole nostaneet tuomioistuimissa velkomuskanteita maksusta kieltäytyneitä autoilijoita vastaan, koska tällaisen kanteen lopputulos on etukäteen selvä. Hyvän esimerkin tilanteesta tarjoaa Oy ParkPatrol Finland Ab:n konkurssi alkuvuodesta 2014. Ylivelkaantunut yhtiö ei nostanut velkomuskanteita maksamatta jättäneitä autoilijoita vastaan edes viimeisenä keinonaan konkurssin välttämiseksi. Myöskään konkurssipesä ei tiettävästi ole ryhtynyt velkomustoimenpiteisiin.

Vaikka lainsäädäntöhanke on ollut pysähdyksissä, yksityisen pysäköinninvalvonnan ympärillä on kuitenkin tapahtunut kulisseissa.
 
Kerroimme pari vuotta sitten tässä blogissa oikeudenkäynnistä, jossa yksityishenkilö oli nostanut valvontayhtiötä vastaan negatiivisen vahvistuskanteen, jossa hän vaati tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa valvontayhtiön häneltä vaatimaa maksua. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti kantajan suorittamaan häneltä vaaditun pysäköinninvalvontamaksun sekä valvontayhtiön oikeudenkäyntikulut, jotka käräjäoikeus kuitenkin kohtuullisti vaaditusta 32.000 eurosta 6.000 euroon. Kantaja valitti tuomiosta ns. ennakkopäätösvalituksella suoraan korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus on nyt päättänyt olla myöntämättä valituslupaa asiassa, joten käräjäoikeuden kanteen hylkäävä tuomio jää voimaan. Lainvoiman saaneen tuomion mukaan pysäköinninvalvontamaksu oli maksettava tilanteessa, jossa ajoneuvon pysäköineestä kuljettajasta ei vallinnut epäselvyyttä ja jossa maksu oli asetettu selkeästi yksityisellä alueella.

Oikeusprosessi, jonka yksityiskohdat on perusteellisemmin selvitetty tässä, nojautui kantajan puolelta siihen uskomukseen, että korkein oikeus tulisi ilman muuta muuttamaan aikaisempaa kantaansa yksityiseen pysäköinninvalvontaan sen johdosta, että eduskunnan perustuslakivaliokunta oli aiemmin tyrmännyt yksityisen pysäköinninvalvonnan mahdollistavan lakiesityksen perustuslain vastaisena. Kantaja siis piti valtakunnan ylimmän ja ensisijaisen perustuslain tulkitsijan kannanottoa niin vahvana, että korkeimman oikeuden olisi sen perusteella pitänyt muuttaa omaa linjaansa. Kannetta nostettaessa ei kuitenkaan ollut tiedossa, että hallitus tulisi antamaan samassa asiassa uuden, perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset huomioivan lakiesityksen. Kun uusi lakiesitys on läpäissyt perustuslakivaliokunnan seulan, ei korkeimmalla oikeudella ehkä ollut enää intressiä antaa oletettavasti hyvin lyhytikäiseksi jäävää ennakkopäätöstä asiassa, joka ilmeisesti tultaneen lainsäädäntöteitse joka tapauksessa järjestämään lähitulevaisuudessa uudelleen.

Mitään muutosta asioiden tilaan ei siis tämänkään prosessin myötä tullut. Monien valvontayritysten epärehelliset ja selkeästi hyvän perintätavan kanssa ristiriidassa olevat toimintatavat eivät ole valitettavasti nekään muuttuneet mihinkään. Edelleen jotkut yritykset, varsinkin pienimmät, uhkailevat asiakkaitaan oikeudenkäynneillä ja niistä aiheutuvilla suurilla kuluilla, vaikka todellisuudessa niillä ei ole minkäänlaisia eväitä eikä aikomustakaan viedä juttuja oikeusteitse eteenpäin. Lisäksi edelleen näkee väitettävän, että tapauksen KKO:2010:23 perusteella ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkitty omistaja tai haltija olisi velvollinen ”ilmiantamaan” ajoneuvon kuljettajan valvontayhtiölle. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ole. Kyse ei ole tulkinnanvaraisesta asiasta, vaan tietoisesta valehtelusta valvontayhtiöiden taholta.

Kuluttajariitalautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan pysäköinninvalvontamaksua ei voi periä ilman, että se joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai sen syntyminen myönnetään. Edellä esitetyn mukaisesti valvontayhtiön on näytettävä, että juuri se henkilö, jolta se vaatii suoritusta, on pysäköinyt auton ja sitoutunut sopimukseen. Kuljettajana toimiminen on kuitenkin syytä kiistää heti ensimmäisessä reklamaatiossa, jos tähän aikoo vedota.
 
Kuluttajariitalautakunnan ratkaisussa dnro 343/39/2013 ei lautakunta ole suosittanut valvontamaksun perinnästä luopumista tapauksessa, jossa kuluttaja ei ollut kiistänyt kuljettaneensa ehtojen vastaisesti pysäköityä ajoneuvoa reklamaatioissaan valvontayhtiölle eikä perintätoimistolle, vaan hän oli vedonnut ainoastaan pysäköinninvalvonnasta kertovan kyltityksen epäselvyyteen. Kuluttajariitalautakunta ei pitänyt vasta lautakuntakäsittelyssä tehtyä ajoneuvon kuljettajana toimimisen kiistämistä uskottavana.

Tilanne, jossa yksityisiä pysäköinninvalvontamaksuja saa laillisesti pyytää, mutta niitä ei tarvitse maksaa, on tietenkin hyvin epätyydyttävä. Monet kansalaiset ovat aidosti epätietoisia siitä, mitä heidän pitäisi tehdä valvontamaksua koskevan vaatimuksen saadessaan. Käytännössä vielä jäljellä olevat valvontayhtiöt elävät pitkälti oikeuksistaan tietämättömien ja uhkailun alla taipuvien kuluttajien maksusuorituksista, siinä missä valveutuneet kuluttajat osaavat jättää perusteettomat maksuvaatimukset omaan arvoonsa.
    
Tämä ei tietenkään voi olla oikein. Asiaa ei lainkaan auta se, että kuluttajaviranomaisilta ei löydy virkamiesryhtiä antaa asiassa neuvontaa kuluttajille, vaikka viranomaisneuvonnan tarve olisi huutava valvontayhtiöiden levittäessä valheellista propagandaansa kenenkään siihen puuttumatta.

"Valvontamaksujen" määräämiseen perustuvan yksityisen pysäköinninvalvonnan kieltävän ja valvontayhtiöiden aseman julkisen pysäköinninvalvonnan alaisiksi suoritusportaan alihankkijoiksi vahvistavan lakihankkeen pikainen maaliin saattaminen olisi tässä tilanteessa selkeästi kaikkien kuluttajien sekä myös yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Emme tarvitse liiketoimintaa, joka perustuu oikeuksistaan tietämättömien ihmisten uhkailuun ja harhaanjohtamiseen. Oikeusvaltiossa lähes kaikki muu voidaan yksityistää, mutta pyrkimyksiin siirtää julkisen vallankäytön ytimeen kuuluvaa rangaistusvaltaa yksityisille tahoille on syytä suhtautua jyrkän kielteisesti.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen  pysäköinninvalvonnan
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Uuden parkkisakko-oikeudenkäynnin oudot piirteet

Historian havinaa
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?

 

torstaina, marraskuuta 13, 2014

Q&A - Saako varastetun tavaran ottaa itse takaisin

"Minulta varastettiin fillari. Viikkoa myöhemmin näin samanlaisen fillarin myynnissä netissä ja tiedotkin täsmäsivät omaani. Sovin tapaamisesta myyjän kanssa, ihan tarkistaakseni onko kyseessä minun pyörä. Minunhan se oli, runkonumero täsmäsi takuutodistuksen tietoihin. Soitin poliisille, mutta sieltä ei kuulemma nyt ollut aikaa tulla paikalle. Pyörä jäi sinne ja lopulta roisto kerkisi myydä sen eteenpäin. Olisiko minulla ollut oikeus ottaa pyörä väkisin varkaalta?"

Kyllä. Sinulla olisi ollut oikeus ottaa pyörä takaisin ja tarvittaessa käyttää voimakeinoja sen ottamiseen.

Pakkokeinolain 22.7.2011/806 1 LUKU 5§ määrittelee milloin varastetun omaisuuden saa omatoimisesti ottaa takaisin. Pääsääntöisesti varastetun omaisuuden takaisin hankkimiseksi on turvauduttava viranomaisten apuun. Poikkeuksia on kuitenkin kaksi.

  1. omaisuus on rikoksen kautta menetetty ja toimiin omaisuuden takaisin ottamiseksi on ryhdytty välittömästi rikoksen tapahduttua 
  2. menetetty tai kadotettu omaisuus muissa tapauksissa otetaan takaisin siltä, joka pitää sitä oikeudettomasti hallussaan, eikä saatavilla ollut riittävää ja oikea-aikaista viranomaisapua.

Olit siis löytänyt varastetun pyöräsi jota pitää toinen henkilö oikeudettomasti hallussa. Olet pyytänyt poliisilta virka-apua soittamalla hätänumeroon. Koska viranomaisapua ei ollut oikea-aikaisesti saatavilla sinulla olisi ollut oikeus ottaa pyörä takaisin itse.

Mikäli varas olisi vastustellut, sinulla olisi samaisen pykälän mukaisesti ollut oikeus käyttää tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina.

Vastaavassa tilanteessa jatkossa on oman turvallisuuden kannalta suositeltavaa ottaa mukaan myös toinen henkilö apuvoimaksi mikäli omaisuuden takaisin palauttaminen ei onnistu ilman voimatoimia.

oikeusjakohtuus.blogspot.com